Historia tyly vl-opille

Hakomaja.net

Historia on tyly vl-opille

Historian tutkimukset kumoavat vl-tarinan Laestadiukselle syntejä anteeksi saarnaavasta Lapin Mariasta. Laestadius hyväksyi aluksi nihkeästi Raattamaan Lutherin kirjoituksista löytämän synninpäästön käyttöönoton, mikä tapahtui vasta vuosia Lapin Marian tapaamisen jälkeen. Tämänkin jälkeen Laestadius suhtautui synninpäästöön varoen, koska pelkäsi armovarkaita.

Vanhoillislestadiolaiseen uskoon kuuluu vahvasti katolilaistyylinen opetus synninpäästöstä. Erona katolilaisuuteen on, että synninpäästön voi suorittaa kuka tahansa "oikealla tavalla uskovainen", joka on puolestaan itse saanut syntinsä anteeksi, eikä synninpäästöön tarvita ripittäytymistä. Kuitenkin uskoon kuuluu ajatus armon ketjusta, joka ulottuisi itse Jeesukseen asti. Tällaista toiselta ihmiseltä saatua synninpäästöä vanhoillislestadiolaiset pitävät autuuden ehtona. Ikävä kyllä tämä vl:ien markkinoima armon ketju katkeaa jo Raattamaahan ja Laestadiukseen, jonka väitetään saaneen synninpäästö Lapin Marialta. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut. Mistäkö voimme sen tietää?

Kaikki lestadiolaisuutta tutkineet tutkijat ovat yksimielisiä siitä että syntien anteeksi julistus oli Raattamaan keksimä sielunhoidollinen ratkaisu, jonka hän löysi Lutherin kirjoituksista. Vanhoillislestadiolaiset puolestaan opettavat ettei kirjoituksista voi saada oikeaa uskoa, joten umpikujassa ollaan. Ote lestadiolaisuustutkija Zidbeckin lainausta Laestadiukselta (Huom! Lapin Marian tapaamisen jälkeen): "Selitin murheelliselle jonkun Raamatunpaikan, joka kuvasi heidän sieluntilaansa vakuuttaen heitä, että Pyhä Henki oli aloittanut työnsä heidän sydämissään, että heidän pitäisi ahkeraan koetella sydäntään Jumalan sanan mukaan ja rukoilla Jumalan armoa ja apua hengellisessä hädässään; ja lopuksi lisäsin, että se, joka heissä oli hyvän työn aloittanut, voi sen hyvin myös päättää jne. Mitään vakuutusta Jumalan armosta ja syntien anteeksiantamisesta en uskaltanut antaa."

Suomen teologisen instituutin luennossa, Lars Levi Laestadius - Pohjoiskalotin herättäjä (16.2.2000 Seppo Leivo) todetaan seuraavaa: " Synninpäästö ja ripin käyttöönotto Jatkuvasti mielenkiintoa on herättänyt lestadiolaiselle liikkeelle ominaisen synninpäästön käyttöönotto ja mikä siinä oli Laestadiuksen osuus. Yksimielisiä ollaan, että se oli ennen kaikkea Juhani Raattamaan sielunhoidollinen ratkaisu, jonka hyväksymisessä Laestadius ensin empi, mutta joka sitten erityisesti Lutherin Kirkkopostillan nojalla rohjettiin ottaa laajempaan käyttöön. Mutta siitä, missä ja milloin tämä tapahtui, on kaksi traditiota kilpaillut. Varhaisemman käsityksen mukaan se tapahtui 1848 Lainion lähetyskoulussa, siis pian heräysten alettua. Martti E. Miettisen tutkimustulos taas on 1853 Jellivaaran Markitassa. Aivan suoria todisteita ei ole kummankaan puolesta, mutta Miettisen tukena on paljon epäsuoria todisteita. Kun otetaan huomioon Laestadiuksen ja Raattamaan kirjoitukset, Laestadiuksen saarnojen antama viesti, yleiset historialliset tosiasiat sekä laaja koottu muistitieto, tuntuu siltä, että langat johtavat Markittaan. Tätä kuvaa ei voi mikään yksittäinen tieto horjuttaa. Varhaisemman ajoituksen perusteeksi on Olaus Brännström ja hänen perässään Seppo Lohi esittänyt erästä 1849 pidettyä saarnaa, jossa näyttää olevan selvä synninpäästön sanamuoto. Todellisuudessa se ei ole Laestadiuksen, vaan jäljentäjän omaa tekstiä, jonka hän lisännyt saarnan perään. Synninpäästön käyttöönotolla on oma kehityshistoriansa. Se ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta eikä sitä toisaalta koettu silloin niin mullistavana kuin on usein ajateltu."

Lapin Marian tapaaminen puolestaan tapahtui vuonna 1844. Varhaisemmankin teorian mukaan Laestadiuksen oman väitetyn synninpäästön ja sen välillä että Laestadius ylipäätä hyväksyi Raattamaan oivalluksen että Lutherin kirjoitusten perusteella ihminenkin voisi synninpäästön antaa, meni 4 vuotta. Vl-oppi siitä, että ihminen välttämättä tarvitsee toisen uskovaisen synninpäästön kaatuu, paitsi Raamattuun, niin myös liikkeen omaan historiaan sillä koska sekä Raattamaa että Laestadius eivät koskaan saaneet henkilökohtaista synninpäästön julistusta, niin he eivät voi sitä myöskään vl-opin mukaan eteenpäin välittää. Raattamaan "keksintö" ottaa synninpäästö käyttöön lähti siitä, että vaikka hän itse tunsi olevansa pelastavassa uskossa, niin hän tunsi suurta voimattomuutta auttaa sinne muita. Näin Raattamaa kuvailee itse:"Mitään vakuutusta Jumalan armosta ja syntein anteeksiantamuksesta en uskaltanut heille antaa, sillä minä häpesin itseäni enkä uskaltanut sekaantua Pyhän Hengen työhön peljäten, että voisin turmella kaikki, jos edistäisin ylön varhaista päästöä." Tuossa tilassa kerrotaan Raattamaan lukeneen Lutherin postillaa ja ymmärtäneen, että syntisen armahtaminen tapahtuu maan päällä, seurakunnassa eikä ylhäällä taivaassa. Kuitenkaan Raattamaalle ei tullut hätä siitä että hänen pitäisi nyt saada joku jo uskomassa oleva julistamaan hänelle synnit anteeksi. Ei, vaan Raattamaalle riitti sisäinen kokemus, jonka hän oli saanut Laestadiuksen rukoillessa kirkossa, vakuudeksi siitä että hän oli uskomassa. Raattamaa vain oivalsi että myös toinen uskovainen voi myös saarnata synnit anteeksi suoraan ja otti tämän käyttöön saamatta koskaan aiemmin itselleen tuota henkilökohtaista synninpäästön julistusta.

Kun historian tutkimuksista osoittaa mahdottomaksi, että Laestadius olisi saanut synninpäästön Lapin Marialta, niin usein vl:t toteavat että elävä usko ikään kuin siirtyi Lapin Mariasta Laestadiukseen, vaikka mitään synninpäästöä ei käytettykään. Olisikin mielenkiintoista tietää että miten sitten vl:ien mielestä ei voisi tulla uskoon kun kuuntelee vaikkapa nuoren helluntailaistytön tai babtistinuorukaisen todistusta siitä kuinka hänet on Jeesus armahtanut? Selitykseksi ei riitä se, että muut opettavat joissain muissa asioissa väärin, sillä opettihan Laestadiuskin yli neljä vuotta selkeästi vastoin nykypäivän vl-oppia ja silti hän oli vanhoillislestadiolaisen opin mukaan oikeassa uskossa. Itse asiassa Laestadius ei koskaan hyväksynyt synninpäästöä miksikään autuuden ehdoksi, vaan antoi Raattamaalle hyväksynnän toimia myös niin. "Saarnatkaa te armoa, niin minä jatkan lain saarnaamista" tiedetään Laestadiuksen todenneen Raattamaalle ja tämän ystävälle. Laestadius pelkäsi loppuun asti armon varkaita, jotka voisivat saada armon ikäänkuin varkain ennen riittävän suurta katumusta synneistään.

 

Antti Pietilä 27.6.2006