Historiaa lyhyesti

Hakomaja.net

Historiaa lyhyesti

 

  • Lars Levi Laestadius syntyi 10.1.1800 Ruotsin Lapissa. Isä oli pappissukua oleva kaivosmies ja uudisasukas, jolla oli alkoholiongelma. Äiti puolestaan köyhä uudisasukas, joka omasi pietistisen hurskausihanteen, joka lienee periytynyt jossain määrin pojallekin. Koti oli köyhä.
  • Lars Levi Laestadius pääsi ylioppilaaksi 1819 ja siirtyi Upsalan yliopistoon opiskelemaan teologiaa.
  • 1825 Laestadius sai pappisvihkimyksen ja keväällä 1826 hänet nimitettiin Ruotsin pohjoisimman seurakunnan, Kaaresuvannon, kirkkoherraksi. Samana vuonna Laestadius meni naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa 1827.
  • 1840 -luvun alussa Laestadius sairastui vakavasti ja menetti pienen Levi poikansa. Vaikka Laestadius oli tuolloin ollut itse jo vuosia papin ammatissa, niin tuolloin alkanutta masennusta, epätoivoa ja kuolemanpelkoa pidetään alkuna hänen uskonnolliselle heräämiselleen.
  • Talvella 1844 Laestadius tuli Åselen lappiin pitämään tarkastusta kirkkoherrana ja tapasi Lapin Marian, joka avautui keskustelemaan Laestadiuksen kanssa tämän saarnan jälkeen. Laestadius vaikuttui Marian tapaamisesta kovasti ja tätä pidetään yleisesti hänen uskonnollisen heräämisensä käännekohtana. Tuon tapaamisen jälkeen Laestadiuksen saarnat saivat uutta puhtia. Hän herätteli kansaa voimakkain sanoin ja ruoski verbaalisesti "julkisyntisiä" sellaisella kielenkäytöllä, mitä harvemmin papin suuhun voisi kuvitella. Laestadius herätteli kirkkokansaa puheillaan siveistä huorista, raittiista juomareista ja rehellisistä varkaista.
  • Laestadius muutti 1849 Paajaan kirkkoherraksi, jossa hänen julistustuksensa kohtasi myös ankaraa vastustusta. Tuosta huolimatta tai ehkä sen vuoksi 1850 -luvulla Lestadiolainen herätys alkoi kuitenkin leviämään Ruotsin lapissa.

Lestadiolaisen herätyksen alkuvaiheita kuvataan voimakkaan lainomaisiksi. Tutkija Pekka Raittila kirjoittaa kirjassaan Laestadiolaisuus 1860-luvulla näin: "Sekä laestadiolaisuuden omassa perinteessä että ulkopuolisten arvioinneissa on liikkeen alkuvaihe määritelty lainomaiseksi. Yleisesti on myös esitetty että lainomaisuus liittyi Laestadiuksen omaan toimintaan."

Toinen tutkija Aulis Zidbeck kirjoittaa mm. näin: "Laestadius-tutkimukseni lopputulos oli, että arvioin Laestadiuksen edustaman hurskauden eräänlaiseksi Pietismin suunnaksi, jossa pietistisenä aineksena on jyrkkä maailmankielteisyys, parannus- ja pyhitysvaatimus, Pyhän Hengen todistuksen käsittäminen tunteeksi sekä mystiikan oppi uudesta syntymisestä: Jeesuksen kärsimysmuodon katselemisessa sydän voi "tyhjentyä" niin pitkälle, että "vapahtaja syntyy sielussa".

Tuolla tavoin Laestadiuksen työn jatkaja ja lestadiolaisuuden toinen isä, Juhani Raattamaakin tuli uskoon. Raattamaa kertoo itse uskoontulostaan seuraavaa: "piti provasti rukouksia kirkossa…siloin olin minä suurella häpeemisellä mennyt kirkkoon ja silloin tuli myös suri ilo…Sitte kuin minä ilon tunsin ja Jesus rakaudellansa minulle ilmestyi, niin minun täytyi uskoa, jos en oliskaan tatonut ja semoisten kambpausten kautta on Jumala minun muttanut ja saatanut kuolemasta elämään ja synnistä vanhurskauteen."

Juhani Raattamaan veljen Pekka Raattamaan uskoontulo on kuitenkin paljon kuvaavampi kertomus siitä, miten lestadiolaisuuden alkuaikoina odotettiin armomerkkejä taivaasta, jotka kertoivat uudestisyntymisestä Jumalan lapseksi: "Minulla ei ollut yön eikä päivän lepoa. Omatunto tuomitsi lakkaamatta. Olin toista viikkoa tällaisissa tunnontuskissa ja suuressa levottomuudessa. Eräänä iltapäivänä ennen auringonlaskua näin edessäni Jeesuksen veripunaisen kirkkauden, ja sen näyn edessä alkoivat kyynellähteet valua silmistäni." Tämän kuultuaan Laestadius vakuutti että tuossa oli tapahtunut uudestisyntiminen ja tulo pelastavaan uskoon.

Lestadiolaisen uskon kannalta oleellisinta noissa kuvauksissa on se, että ne kertovat ajalta Lapin Marian tapaamisen jälkeen. Tämän vuoksi historia on tyly vanhoillislestadiolaiselle opille, joka nykypäivänä vaatii autuuden ehtona henkilökohtaisen synninpäästön saamista "oikealta uskovaiselta".

Laestadius kuoli 21.2.1861, jonka jälkeen lestadiolaisen herätyksen johtohahmoksi nousi Juhani Raattamaa, jonka käsitykset ovatkin vaikuttaneet lestadiolaisiin liikkeisiin enemmän kuin itse Laestadiuksen. Raattamaan maallinen vaellus päättyi 7.3.1899

Enempää ei ole mieltä kirjoittaa varsinaisesta historiasta, sillä netistä löytyy todella kattavia kuvauksia.

Wikipediasta löytyy hyvät historiatiedot sekä Laestadiuksesta, että Raattamaasta.

Tässäpä lisäksi jokunen asiantunteva sivu historiasta kiinnostuneille: