Keskustelu

Hakomaja.net

Tervetuloa, Vieras
  • Sivu:
  • 1
  • 2

AIHE: Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen

Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen 29.09.2010 19:08 #1


  • Viestejä:33 Vastaanotettu kiitos 11
  • JoJo hahmo
  • JoJo
  • POISSA
Minua kiinnostaisi tietää, miten ihmiset ovat vl-eron jälkeen rakentaneet omaa elämänkatsomustaan ja millaisiin tuloksiin päätyneet. Tämä varmasti osaltaan riippuu siitä, miten ja millaisessa (elämän)tilanteessa on vl-liikkeestä lähtenyt; nuorena "maailmallisen menon" houkuttamana lähtijä on varmasti eri tilanteessa kuin hoitokokouksessa ulos suljettu uskova. Näitä lähtöprosesseja on täällä pohdittu monessa eri ketjussa ja hyvä niin. Uuden rakentaminen on jäänyt vähemmälle käsittelylle.

Siispä uteliaana kyselen:
Uskoitko vl-aikana srk:n oppeihin vai epäilitkö aina?
Oliko vl-ero sinulle enemmän uskonkriisi vai elämäntapakysymys?
Mihin uskot nyt?
Mikä on elämässä tärkeää?
Oletko kristitty?
Miten olet päätynyt uskomuksiisi?
Mikä tai kuka on ollut vaikuttamassa uuden katsomuksesi syntyyn?
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen 29.09.2010 21:28 #2


  • Viestejä:620 Vastaanotettu kiitos 44
  • Elämä kantaa kuin ilma siipien alla
  • TeeL hahmo
  • TeeL
  • POISSA
Eilen pohdiskeli ääneen työkaverin kanssa sitä, minkälaisella persoonan rakenteella on vaara ajautua äkillisiin elämänkatsomuksen
/uskonnon vaihdoksiin, tai voimakkaaseen tarrautumiseen niihin.

Jos yksilön persoona on jäänyt esim. olosuhteista johtuen hataraksi, hän saattaa tarvita voimakkaan ulkoisen tukirakennelman. Yksilö saattaa olla helposti ulkoaohjattavissa, ja antaa elämänsä ohjat vakuuttavasti esiintyvälle yksilölle, yhteisölle tai järjestelmälle. Tulee mieleeni, että onko tässä yksi syy, miksi esim. vanhoillislestadiolaisuudessa kovasti varoitellaan "vieraiden" uskontokuntien kokouksiin tai tapoihin tutustumisesta, eikä ekumeniaa suosita?

Itse karsastan nykyään nopeita ajatus/uskomusmaailman vaihdoksia, mieluummin suosin asioiden rauhallista pureksimista, ja omanlaisen elämänkatsomuksen rakentelua rauhalliseen tahtiin. Valmiin elämänkatsomuksen/uskonnon omaksuminen tuntuisi hirvittävältä jo ajatuksenakin.

En tiedä, tuliko tässä mitään sellaista ajatusta, johon JoJo hait vastauksia, mutta piti kirjoottaa, kun samoja aiheita just pohtinut.


Omia kokemuksia yhteiseksi hyödyksi. Toisten kokemuksia omaksi hyödyksi.
Viimeksi muokattu: 29.09.2010 22:10 : TeeL.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen 29.09.2010 22:22 #3

Minä puolestani tunnen olevani ikuinen rakentaja. Olen kenties jotakin löytänyt, mutta ainakin omassa mielessäni kuvittelen olevani valmis arvioimaan liki jokaisen ajatukseni, uskomukseni uudelleen.
Muutamia asioita joita en vaihda.
Lapsena varmaan uskoin pyhäkoulujuttuja melko vilpittömästi. Siellä ei tuotukaan esille raamatun ristiriitaisuuksia.
Nyt tiedän että on olemassa voima joka ylläpitää kaiken mitä on ja tuon voiman nimi saa olla vaikkapa Jumala. Ihminen ilmentää tuota voimaa rakastamalla sanan syvimmässä Jeesuksen opettamassa merkityksessä.
Tuohon Rakkauteen ei sisälly minkäänlaista ristiriitaa eli rangaistusta missään koskaan ikinä.
Tuossa tulikin ihmisen elämän tarkoitus eli ilmentää rakkautta, joka Isämeidän rukouksen mukaan tarkoittaa että rakastan ITSEÄNI jne..
Parhaiten taas sen tuon ilmi olemalla rakastava kaikkea lähimmäisiäni eli kohtaamiani ihmisiä kohtaan. (toivoisin onnistuvani siinä mahdollisimman usein)
Olenko kristitty? Se on minulle toisarvoinen kysymys. Kenties se on lähimmäisen ongelma jos sitäkään?
Näihin uskomuksiin olen päätynyt kyselemällä ja lukemalla sitä-sun tätä koko ikäni. Lapsenuskoni aikana muistan kyselleeni että miksi ei ihminen toimi kuten olisi järkevää vaan pikemminkin usein täysin päin vastoin. Nyt aikuisena tiedän että toimitaan kuin toimitaan sen vuoksi kun ei tiedetä mitä pitäisi, tai miten pitäisi toimia.

Tämän päivän tietämättömyydestä selvän kuvan saa kun lukee lehtiä.
Miten pitäisi toimia kun tiedetään että maailmassa on ns. insestiä ja jotkut tarkoin valitut henkilöt voivat sivuuttaa sen jonkun uskomuksen mukaisesti ns ripillä?

Melkoisia noitarovioita itseään täyspäisenä pitävien ihmisten toiminnassa.
En voi muuta kuin siunata kumpaakin osapuolta.
Olen jopa muutaman Skientologia kurssin käynyt. Auditointi kyllä sujuu jos olet kiinnostunut ;)
Samoin olen opiskellut melkoisen tuntimäärän hypnoosia ja sieltä entisten elämien tutkimista. Oli erittäin mielenkiintoista kehitykseni siinä vaiheessa :kiss:

Nuoruusvuosieni aikana oivalsin, että koska Jumala on minut luonut Hän vastaa työnsä tuloksista joten mitään todellista ongelmaa minulla ei voi olla.
Fyysisesti minulle voi sattua mitä tahansa, mutta Hengessä olen ikuisessa turvassa. Uskomuksistani huolimatta. Siispä voin, kuten teenkin, kyseenalaistaa kaiken muun.
Rakkautta myös Sinulle.
asialla on se merkitys jonka itse sille annat
Viimeksi muokattu: 29.09.2010 22:27 : Harjoittelija.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen 30.09.2010 10:50 #4


  • Viestejä:124 Vastaanotettu kiitos 25
  • Pena hahmo
  • Pena
  • POISSA
JoJo kirjoitti:
Uskoitko vl-aikana srk:n oppeihin vai epäilitkö aina?
Oliko vl-ero sinulle enemmän uskonkriisi vai elämäntapakysymys?
Mihin uskot nyt?
Mikä on elämässä tärkeää?
Oletko kristitty?
Miten olet päätynyt uskomuksiisi?
Mikä tai kuka on ollut vaikuttamassa uuden katsomuksesi syntyyn?

Ajatuksiani:

Uskoin lapsena ja vielä nuorenakin aidosti srk:n oppeihin. Luulin todellakin sen olevan ainoa oikea usko ja muiden kuin vl-uskovaisten joutuvan helvettiin.

Ero vl-uskosta oli melko pitkä prosessi. Sitä edelsi vuosien laiteilla olo, lyhyehköt jaksot erossa vl-uskosta ja useat 'parannukset'. Ero vl-uskosta oli minulle aluksi enemmän elämäntapakysymys. En halunnut elää vl-tavalla.

En usko nykyään oikein mihinkään. Usko yliluonnolliseen on kadonnut. Pyrin elämään hyvän ja mielekkään elämän.

Minulle elämässä tärkeintä on lasteni hyvinvointi.

En koe itseäni kristityksi. Olen ajatellut erota kirkosta ennen vuodenvaihdetta.

Koen kaikki hengelliset opit ja uskomukset vieraina ja ristiriitaisina. En tarvitse mitään ismiä, vaan annan mielipiteideni muokkautua vapaasti.

Jonkin verran uskomuksiini ja ajatuksiini ovat vaikuttaneet tuntemani minulle tärkeät ihmiset. Vl-eron aikaan seurustelin puolalaisen tytön kanssa, joka oli elämänkatsomukseltaan ateisti. Nykyinen puolisoni taas uskoo Jumalaan, mutta ei ole kovin aktiivinen uskon harkoittaja. Enimmäkseen elämänkatsomukseni on kuitenkin muokkautunut omien elämänkokemusteni pohjalta ilman kenenkään 'opettajan' vaikutusta.
Viimeksi muokattu: 30.09.2010 10:52 : Pena.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen 30.09.2010 18:05 #5


  • Viestejä:14 Vastaanotettu kiitos 2
  • Pötkis hahmo
  • Pötkis
  • POISSA
JoJo kirjoitti:
Siispä uteliaana kyselen:
Uskoitko vl-aikana srk:n oppeihin vai epäilitkö aina?
Oliko vl-ero sinulle enemmän uskonkriisi vai elämäntapakysymys?
Mihin uskot nyt?
Mikä on elämässä tärkeää?
Oletko kristitty?
Miten olet päätynyt uskomuksiisi?
Mikä tai kuka on ollut vaikuttamassa uuden katsomuksesi syntyyn?

Vl-aikana uskoin srk-oppeihin. Uskoin vl uskon olevan "ainoa ja oikea tie taivaaseen". Joitain vuosia ennen irtautumistani aloin kritisoimaan osaa srk-opetuksesta. Koin ne opit, joita kritisoin/en uskonut niihin mm. kohtuuttomina ja raskaina. Mietin mm. mikesei voida srk:n tilaisuuksissa avoimesti keskustella/puhua asioista asioiden oikeilla nimillä?

Ero vl- uskosta oli pitkähkö, mutta vapauttava prosessi :)

Koen olevani "tavallinen" kirkkoon kuuluva kristitty. Hengellisyys ei korostu elämässäni millään erityisellä tavalla. En koe tällähetkellä tarpeelliseksi etsiä itselle uutta "hengellistä kotia".

Tärkrää elämässäni on oma ja perheeni hyvinvointi. Haluan elää onnellisen ja hyvän elämän :)

Tässä ajatuksia, joita JoJo:n esittämät kysymykset mm. herättivät :silly:
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen 30.09.2010 19:02 #6


  • Viestejä:33 Vastaanotettu kiitos 11
  • JoJo hahmo
  • JoJo
  • POISSA
Kiitos kaikista vastauksista! Kyselin siksi, koska itselleni kävi aikanaan niin, että oma luja luottamukseni vl-jumalanvaltakuntaan romahti kerralla. Koko elämältäni putosi pohja pois yhtäkkiä, ja kaikki piti rakentaa uudelleen alusta alkaen. En silti kokenut putoavani tyhjän päälle, vaan raunioituneen rakennuksen päälle. Siellä täällä oli vielä pala seinää pystyssä, mutta enimmäkseen joka paikka oli täynnä irrallisia tiiliä ja laastipölyä sekä roinaa, rikkinäistä ja turhaa.

Tiedostin silloin heti, ettei jokaista tiiltä tarvitse heittää pois - ne pitää vaan asetella uuteen järjestykseen. Roina ja romu joutivat pellolle - mutta mikä oli romua ja mikä käyttökelpoista siinä sekamelskassa? Siitä lähdin sitten lajittelemaan ja rakentamaan. Ensin tarkastelin järjestyksessä muutamia vl "ikuisia totuuksia" joita täällä höpösynneiksi nimitetään ja heitin ne menemään. Siitä prosessi sitten lähti pikkuhiljaa käyntiin. Se on ollut hidas ja tuskallinen, mutta uskon uuden katsomukseni olevan huomattavasti vankemmin rakennettu ja terveemmällä pohjalla.

Taisinkin jo vastata kahteen ensimmäiseen esittämistäni kysymyksistä. Luovuin vl-elämäntapanormistosta pikkuhiljaa sitä mukaa, kun totesin kunkin normin yksitellen turhaksi ja vahingolliseksi itselleni. Muutoksia elämäntapoihini tein vasta, kun olin niihin henkisesti valmis, esim. korvakorut laitoin kolmen vuoden kuluttua vl-erosta ja meikkaamisen opettelin vielä myöhemmin.

En ole enää kristitty, enkä osaa lyhyesti yksilöidä, mihin uskon. Tärkeää on tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi omana itsenään - siinä ehkä syvällisin opinkappale uskostani.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen 30.09.2010 19:45 #7

  • Hiltunen hahmo
  • Hiltunen
Mielenkiintoisia ajatuksia tässäkin ketjussa. Hesarissa tuli vastaan aiheeseen liittyvä selvitys uskontotietämyksestä USA:ssa.
ateistit ja jumalan olemassaoloon epäilevästi suhtautuvat agnostikot tietävät uskonnosta selvästi enemmän kuin eri kirkkokuntiin kuuluvat.

Heikoimmin uskontoon liittyviin kysymyksiin osasivat vastata eteläisten osavaltioiden niin sanotun raamattuvyöhykkeen asukkaat.

Kysymykset koskettelivat Raamattua, eri uskontoja ja Yhdysvaltain perustuslain ja uskonnon suhdetta.
Meneekö se niin että mitä enemmän hankkii tietoa uskonnosta, sitä vähemmän jää jäljelle uskomista jumaliin. Ja päinvastoin: mitä vähemmän tietää uskonnostaan, sitä helpommin alistuu vallankäytölle eli uskoo siihen mitä käsketään uskoa.
Viimeksi muokattu: 30.09.2010 20:07 : Hiltunen.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen 30.09.2010 20:23 #8

  • Luomu hahmo
  • Luomu
Ensinnäkin kiitokset Jojolle avauksesta!!:)

Uskoitko vl-aikana srk:n oppeihin vai epäilitkö aina?

Uskoin ja en uskonut. Lapsena kylläkin uskoin ja olin/koitin olla kuuliainen opille/jumalalle. Mutta mitä vanhemmaksi tulin sitä enemmän kyseenalaistin monia asioita. Varsinkin lasten synnyttyä teki tiukkaa avata koko päivämieslehteä ja seuroihin ei tehnyt mieli enää niin kovasti.

Oliko vl-ero sinulle enemmän uskonkriisi vai elämäntapakysymys?

Vl-ero oli minulle elämäntapakysymys, mutta myös aika pitkälle napanuoran katkasemista.
Mulla oli kova tarve itsenäistyä ja löytää kuka olen ja kehittää ja muuttaa omia toimintatapoja/malleja jne.
Koin että niin kauan kun olen vl-liikkeessä kiinni mahdollisuus muuttumiseen ja sisäiseen kehittymiseen on liki mahdotonta.

Mihin uskot nyt?

Pyrin uskomaan itseeni ja omiin kykyihini niin paljon kuin mahdollista. Se on vaikeempaa mitä luulis. Huono itsetunto, mitätön itseluottamus ja itsekunnioitus on asioita jonka eteen saan varmasti pitkään tai ehkä jopa lopun elämää tehdä töitä.

Mikä on elämässä tärkeää?

Tärkeitä asioita elämässä on löytää oma minä – kuka olen, mitä haluan, mihin uskon...Tämä on välttämätöntä että voisin antaa lapsilleni mahdollisimman hyvän ja turvallisen elämän alun ja
tervettä matkaevästä tulevaisuuden varalle. Myös itseni kannalta tämä on välttämätöntä että voin antaa itselleni sisältörikkaan ja elämisen arvoisen elämän.

Oletko kristitty?

En voi sanoa että olisin kristitty. En halua enkä koe tarvitsevani luokitella itseäni tai muita mihinkään luokkaan tai kategoriaan. Uskon vieläkin Jumalaan mutta käsitykseni mitä tai kuka Jumala on on muuttunut aika radikaalisti viimesten parin-kolmen vuoden aikana. Mahdollisesti se jatkaa muuttumistaan elämän varrella. Jumala on mulle tällä hetkellä voimanlähde joka elää syvällä sisälläni – sydämmessäni. Joskus olen jopa uskaltautunut ilmaisemaan itseäni sanomalla olevani oman elämäni Jumala – luon itse sen elämän mitä haluan elää. Tämä antaa minulle voimaa ottaa vastuun tekemisistäni ja elämästäni ylipäänsä ja vapauden olla sitä mitä olen. (Tiedän että tämän tyyppinen ajattelutapa on monille vieras ja ei passaa kaikille, minulle se on tarpeellinen).

Miten olet päätynyt uskomuksiisi?

Uskon että elämä on jatkuvaa kehitystä. Jos antaa itselle vapauden tutkia, kuunella ja nähdä niin se kehitys tapahtuu itsestään. En osaa sanoa miten tarkalleen olen päätynyt tähän missä nyt olen mutta näen että se on ollut tarpeellista, tervettä ja tervetullutta. Kehitys rikastuttaa elämääni ja antaa sille sisältöä ja jonkinlaisen merkityksen.
En usko että on mitään tarkalleen sanottua oikeaa tai väärää vaan kaikki riippuu siitä kuka olin, olen ja mahdollisesti tulen joskus olemaan. Ehkä lyhennettynä voisin sanoa että olen päätynyt tähän koska olen ollut tarpeeksi kypsä ottamaan nämä askeleet elämässä – erota vl-uskosta/opista/tavoista. Harrastukset, ihmissuhteet yms. vaikuttaa siihen mitä askelia on mahdollista ja/tai halu ottaa milloinkin.

Mikä tai kuka on ollut vaikuttamassa uuden katsomuksesi syntyyn?

Vaikee kysymys tuo. Ehkä se kova sisäinen tarve ja halu kehittyä ja muuttaa itseäni ja samalla saada olla se mitä olen juuri tällä hetkellä, joka kait käytännön tasolla tarkottaa sitä että olen kokenut että se minkä olen monessa suhteessa purematta (maistamatta) niellyt ei enää anna minulle sitä mitä tällä hetkellä tarvin. Tarvin yksinkertaisesti jotain uutta tai monessa mielessä vaihtelua.

Yksitoikkoisuus turhauttaa, ahistaa ja lisää turvattomuutta elämässäni...
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen 30.09.2010 21:01 #9


  • Viestejä:14
  • Fred hahmo
  • Fred
  • POISSA
Hyvä aihe. Tuolta esittäydy ja tutustu -osiosta löytyy myös joiltain vähän asiaa liippaavia tekstejä. Käyhän sielläkin tutustumassa, JoJo!
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Uuden elämänkatsomuksen rakentaminen 22.10.2010 23:11 #10


  • Viestejä:14
  • Fred hahmo
  • Fred
  • POISSA
Noista JoJon kysymyksistä koen itselleni ehkä kiinnostavimmiksi:
Mihin uskot nyt?
Mikä on elämässä tärkeää?

Noihin en ehkä ole missään ottanut aiemmin kantaa.
Pitkän prosessin ja kyseenalaistamisen seurauksena jäljelle ei ole jäänyt kovin paljoa uskon varaan jäävää. Valtaosa kulttuurin myötä tulleista tavoista, normeista ja perusolettamuksista(kuten Jeesuksen ristinkuoleman uhriluonteen olennaisuus ihmisten pelastumiselle jostakin mitä ei itse asiassa tarkkaan missään kuvata) on joutunut kirveen alle ja kyseenalaistamista kestämättöminä (itselleni) hyödyttömien ajatusten listalle. Joten jäljelle ei ole jäänyt juurikaan uskonnollisiksi kuvailtavia asioita mihin uskoa.

Varsinaisena vastauksena kysymykseen kuitenkin: kaipa minua voisi pitää paradoksaalisesti hyvinkin hengellisenä kuitenkin. Kun kerran mitään ihmisen kehittämää uskomusjärjestelmää ei minulle jäänyt jäljelle, niin ainoastaan minulla on usko johonkin elämässä ja ympäristössä ilmenevään kiehtovaan mutta kaikkea kuvailua kaihtavaan. Kyseessä on jokin josta ei voi saada kiinni mutta joka, samalla kun edustaa turvallisuuden mahdottomuuta, tuo pienelle ihmiselle luottamusta elämään. En minä tiedä miten tuota voisi avata mutta ei se oikein mihinkään jumalan/jumaluuden muottiin mahdu, ei siitä saa irti mitään sellaista jonka ympärille voisi rakentaa karismaattisen joukkoliikkeen. Kyseessä lienee luottamus siihen mitä toivotaan ja ei näkymättömistä epäillä :cheer: .

Tuon luottamuksen hahmottomuus ei auta hirveästi elämässä mihinkään moraalikysymyksien normien muodostamiseen, ainoa selvä hyöty siitä on elämisen mielekkäänä pitäminen täysin järjettömästi ja perusteetta. Ehkä siitä voi johtaa tyytyväisyyden hetkeen, josta taas voisi ajatella seuraavan sen kunnioituksen, jota tunnen kaikkea maailmankaikkeudessa kohtaan, etenkin elämää. Toisaalta minun on vaikea kunnioittaa ketään tai mitään instituutiona... Moraalikysymysteni ratkaisussa luotan historian, biologian, sosiologian ym. antamaan tietoon ja maalaisjärkeen, jotka yhdessä antavat ilman mitään uskontojakaan varsin hyviä suuntaviivoja, kuten luontaisesti esim. ohjeen "tee muille (ihmisille ainakin) kuten haluaisit itsellesi tehtävän". Uskontojen välttämättömyys moraalin perustana on toisin sanoen minusta ontto ajatus.

En etsi elämästä erikseen tärkeitä asioita. Useimmiten lähelle tulevat asiat ovat tärkeitä, mikä ei ole välttämättä sama asia kuin se minkä pitäisi olla hyveelliselle ihmiselle tärkeää ;) Itsekkyys on yksi ihmisyyden osa, näkyy meissä kaikissa ja myös prioriteeteissamme, niin täytynee ollakin. Huomaan kuitenkin että elämä tuo jatkuvasti eteen hetkiä joissa tärkeys tulee vastaan, hetkiä joina mieli lepää.

Ajan vuo vienee näitäkin ajatuksia eteenpäin. Kohta on taas uusi hetki.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.
  • Sivu:
  • 1
  • 2
Sivu luotiin ajassa: 0.478 sekuntia