Keskustelu

Hakomaja.net

Tervetuloa, Vieras

AIHE: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen

Vs: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen 31.03.2011 13:38 #11


  • Viestejä:14 Vastaanotettu kiitos 9
  • vanaja hahmo
  • vanaja
  • POISSA
Beata kirjoitti:
vanaja kirjoitti:
koen nuo läheiseni viestittelyt ahdistavina ja osin jopa hengellisenä kiusaamisena. Olen yrittänyt monta kertaa asiasta sanoa, etten kaipaa hänen päivämiehestä kopioituja seurapuheitaan, mutta hetken hiljaiselon jälkeen aina viestilaatikkoon napsahtaa "rakkaudella suoritettavia puhutteluja". Voisihan ne tietysti poistaa lukematta, mutta uteliaana olen siihen kykenemätön.
Tuohan on törkeää hengellistä kiusaamista. Mikset poista tyyppiä kaverilistaltasi? Tai sano tarpeeksi suoraan/rumasti/ilkeästi tms, että et halua vastaanottaa tuollaisia viestejä ja jos hän ei lopeta niin poistat hänet kaverilistalta. Ei kannata olla liian kiltti - juuri sitä se tyyppi haluaakin että ahdistut ja podet huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä valinnastasi. Ja jos palaisit vl-uskoon niin tämä "kaveri" keräisi siitä pisteet itselleen.

En itse kuuntelisi/lukisi hetkeäkään tuollaisia juttuja, onneksi mua ei ole juuri yritettykään käännyttää. Ei onnistuisi.
Millaisia kasvukipuja te olette kokeneet vl-uskosta eroamisen jälkeen?
Taitaa olla meikäläisellä aika helppoa, mutta ei juuri minkäänlaisia. Etäännyin siitä ajattelumaailmasta (ja niistä ympyröistä muutenkin) niin kauas jo silloin kun olin vielä nimellisesti vl, että varsinainen "uskon kieltäminen" oli viimeinen niitti ja sen jälkeen olo oli todella helpottunut. Että sikäli, en oikein osaa asettua nyt asemaasi :blush:

Suosittelisin, että mikäli haluat jonkinlaista mielenrauhaa, niin otat etäisyyttä vl-kavereihin ja tuttuihin. Ei sieltä taholta juuri ymmärrystä kuitenkaan heru.

Itselläni ei ole yhtä ainuttakaan vl-uskovaista fb-kaverina, eikä taida tullakaan. Olisivat vaan järkyttyneitä mun jutuista :P

No niin, kun ei se ole noin yksiselitteistä. Läheinen on siis niin läheinen, että en voi vain poistaa häntä listoilta tms. Elämässä kuitenkin mukana. Ei ole siis kaveri kyseessä.

Ja mä olen sanonut, jopa huutanut raivosta vavisten tuosta asiasta naamatusten. Monta monta kertaa. Tämä yksilö on vain niin jäärä, että olen todennut hänen olevan menetetty tapaus hiljentyäkseen. Jotkut ihmiset vain ovat niin tyhmiä, että eivät ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää.

Mutta tänne kirjoittaminen on kyllä auttanut. Selkiyttää jotenkin ajatuksia, kun niitä naputtelee ylös eikä pyörittele yksin omassa tyhjässä päässään. Että kiitos vain, kun olette jaksaneet vastata aiheeseeni :) Tietysti se, että meillä on lähipiiri vielä niin voimakkaasti vl, hankaloittaa omia ajatuksia. En minä halua vl-ystävistäni ottaa etäisyyttä vain erilaisten uskonkäsitysten takia. He kuitenkin antavat minun olla rauhassa ja kai jollakin tapaa arvostavatkin päätöstäni -näin olen ainakin kautta rantain saanut ymmärtää.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen 31.03.2011 16:04 #12


  • Viestejä:34 Vastaanotettu kiitos 4
  • castiel hahmo
  • castiel
  • POISSA
Jaksamisia vanaja.
Aika jännä sinänsä jos arvostavat, koska itse en juurikaan kaverien "arvostusta" saanu, hiljaisen hyväksymisen toki. Ja vanhemmiltani en sitäkään.

Ehkä siinä on se ero, että kun olet vain eronnut vl-liikkeestä mutta kuitenkin jollakin tasolla halua uskoa jumalaan? Joten näin ollen ystäväsi eivät ole "heittäneet kirvestä kaivoon".
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen 01.04.2011 11:31 #13


  • Viestejä:458 Vastaanotettu kiitos 87
  • gepardi hahmo
  • gepardi
  • POISSA
vanaja kirjoitti:
Mutta tänne kirjoittaminen on kyllä auttanut. Selkiyttää jotenkin ajatuksia, kun niitä naputtelee ylös eikä pyörittele yksin omassa tyhjässä päässään.
Kun tänne kirjoittaa selkiyttääkseen omia ajatuksiaan, voi tulla samalla auttaneeksi muitakin kuin itseään. Kannustan kirjoittamiseen! :)

P.S. Jos puhuttelijoita riittää, vastauksia voi etsiä tästä ketjusta.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen 01.04.2011 21:49 #14

  • Onnellinen entinen hahmo
  • Onnellinen entinen
Oma eroamiseni oli vaikeaa. Kun puhuin asiasta vanhemmilleni, niin he eivät ymmärtäneet ollenkaan. Kotona en voinut käydä, koska alaikäiset pikkuveljet sanoivat minulle, että ole "epäjumalan kuva" jne. muuta vl-paskaa, mitä vanhemmat olivat syöttäneet. Joka kerta sain kuulla painostusta ja loppujen lopuksi tunsin niin suurta ahdistusta, että en enää mennyt vanhemmilleni kylään.. Eivät kuitenkaan tajunneet mistä johtuu, vaan ihmettelivät "kun sinua ei enää näy.." Kun olin surullinen tai tunsin ikäviä tunteita, niin ne heti leimattiin, että ne johtuvat siitä, että en ole vl, vaikka päinvastoin ne tunteet tulivat siitä, miten omat perheenjäsenet minua kohtelivat.

Jossakin vaiheessa yritin väkisin olla vl ja tein parannuksen sen painostuksen takia, jotta kelpaisin läheisille ihmisille :( En jaksanut sitä kauaa ja olin jo itsemurhan partaalla, kunnes poikaystäväni puhui vanhemmilleni asiasta ja silloin he tajusivat että he eivät voi käyttäytyä sillä tavalla..

Vihaan vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluvaa lapsellista ajattelutapaa! Vaikka nykyisin voin käydä kotona, silti saan välillä kuulla piikittelyä meikkauksesta tai korvakoruista.. Ja äidin naamasta huomaan, kun se kattoo surullisella ilmeellä "että voi, voi.." On suuri vääryys, että vanhoillislestadiolaisen kulttuurin takia olen aina kakkosluokan kansalainen omien perheenjäsenten silmissä! Tämä on vain hyväksyttävä.. Silti olen nyt 1000 kertaa onnellisempi kuin vanhoillislestadiolaisuudessa ikinä..
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen 02.04.2011 06:33 #15


  • Viestejä:14 Vastaanotettu kiitos 9
  • vanaja hahmo
  • vanaja
  • POISSA
Onnellinen entinen, ikävä lukea tuollaisesta kohtelusta. Mutta aika paljon on ilmeisesti olemassa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sillä puhuttelullaan tekevänsä mitään väärää. Minun kohdallani oma perheeni on kyllä suhtautunut asiaan hyvin. Ovat kyllä kysyneet syitä lähtööni, mutta ovat hyväksyneet asian sen kummemmitta mutinoitta. Minun lapsuuden perheeni on kai muutenkin tavallisuudesta poikkeavan suvaitsevaisia näiden uskonasioiden kanssa. Monista syistä johtuen.

Mutta kuten Onnellinen entinen kirjoitti, minäkin tunnen olevani eräiden läheisteni seurassa hyvin synnillinen ja todellakin tuo epäjumalan kuva korvakoruissani ja ripsivärissäni. Ne katseet, voi, ei voisi halveksuvampia ollakaan! Silloin tulee kyllä niin kakkosluokan kansalainen olo.

Stnist, arvostavat siis päätöstäni elää rehellisesti. Yksi vl-ystäväni sanoi arvostavansa päätöstäni sen vuoksi, että olen avoin asian kanssa enkä halua elää jalka molemmilla puolilla. Tätä siis tarkoitin tuolla arvostamisella. Eihän ne varmaan kuitenkaan tätä "epäuskoisen" elämää arvosta.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen 04.05.2011 08:49 #16

  • Askartelua ja seurapuheita hahmo
  • Askartelua ja seurapuheita
Sukeltaja kirjoitti:
Tuli tuttuja kokemuksia mieleen sinun tekstiä lukiessa, Vanaja. Siihen kytkeytyy syviä juttuja mitkä tekee irrottautumisesta rankkaa. Prosessissa voi olla useitakin jojo-vaiheita. yrittää palata vaikak väkisin. Siis, olen aatellut, tää johtuu siitä että meillä jotka on pikkulapsesta saakka kasvatettu uskoon, siihen liittyy perusturvallisuuteen kytkeytyvä kokemus hyväksytyksi tulemisesta omassa perheessä ja lapsen näkökulmasta kaikkivoipaisten vanhempien silmissä. Heille siis syvimmiltään kelpaa vain vl ihmisenä.

Tästä seuraa tietynlainen monimutkainen läheisriippuvuus ja turvattomuuden kokemus. Ei vuoskausiin uskalla olla oma itsensä koska pelkää menettävänsä läheisten rakkauden. (Tulipa harvinaisen sekavasti kirjoitettua, sorry. ) Tsemppausta toivotellen vaan itse kullekin jotka näissä prosesseissa elää.
Tässä yksi blogisti muistelee

minalahdin.blogspot.com/2011/05/askartelua-ja-seurapuheita.html
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen 04.05.2011 11:54 #17


  • Viestejä:1641 Vastaanotettu kiitos 77
  • hyshys hahmo
  • hyshys
  • POISSA
Tuntuuko musta vain vai onko niin että eroprosessi on osin kertymien summa. :evil:

Ne joilla ero on ollut katkeran suolainen prosessi eikä henkiseltäkään väkivallata hylkäämisiltä ym ole vältytty ovat pitkälti myös niitä joiden kokemukset liikeestä kautta linjan eivät ole sieltä positiivisimmasta päästä.

Niillä taas joilla eroaminen on tapahtunut lähinnä ulos liukumalla ilman sen suurempia kriisejä ja hylkäämisiä - niin tällä joukolla ei ehkä ole mitään negatiivista sanottavaa liikeestä tai vl elämäntavassa. Eroprosessi voi kestää pitkään mutta olla vailla tramatiikaa. Ja monesti ero tai liikeessä pydyminen on yhdentekevää siksi että liikeessä mukana oleminen onnistuu koska ei joudu painostetuksi liikeessä.

Ositain on myös niin että jotkute eivät sisäistä uskonnolista normistoa sillä tavalla että sitä voitaisiin käytää heitä vastaan - vaikkapa helvetin pelko. Ja toisaalta jotku voivat pelata loputtomiin kaksinaismoraalista peliä ilman tunnontuskia. Olla ulospäin olevinaan vl ja täyttävinään ja ymärtävinään uskonnollista normistoa vaikka eivät siihen todellisuudesas usko ja noudataminenkin on enemmän silmänpalvontaa.
Onnellinen entinen
Kotona en voinut käydä, koska alaikäiset pikkuveljet sanoivat minulle, että ole "epäjumalan kuva" jne. muuta vl-paskaa, mitä vanhemmat olivat syöttäneet. Joka kerta sain kuulla painostusta ja loppujen lopuksi tunsin niin suurta ahdistusta, että en enää mennyt vanhemmilleni kylään.. Eivät kuitenkaan tajunneet mistä johtuu, vaan ihmettelivät "kun sinua ei enää näy.."
Kenen sanaan voi luotaa ja keneen ei. Jos suoraan kysyy tälläisiä asioita kohdatesaan niin kukaan ei ole ikinä misään tilanteessa sanonut mitään tuohon viitaavaakaan. Todellisuudessa kuitenkin usein voi olla toisin. Ja sitten on vielä se että miten se jos tuollaisia asioita käytetään suhteessa muihin epäuskoisiin tai siihen johonkin lähipiirin uskonkieltäjään. Miksi sitten se ei kohdistuisi jokaiseen lähtijään. Näiden väitteiten alkupiste ei vältämättä ole vanhemmat vaan yleinen vl asenne lähtijää kohtaan.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.
Seuraavat käyttäjät tykkäävät tästä: wanhawaimo

Vs: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen 04.05.2011 12:50 #18

  • Anonyymi hahmo
  • Anonyymi
Paljon on myös sellaisia jotka eivät halua kuulua yhteisöön, mutta eivät uskalla, koska ovat koko ikänsä siihen kuuluneet, lapsesta asti kasvatettu niin ajattelemaan, ei ole muuta vaihtoehtoa. Tarkoitan vaihtoehdottomuudella sitä, että on niin vl kiemuroiden syövereissä ettei itse näe muuta vaihtoehtoa. Muistan miten itsekin kuvittelin roikkuvani vanhempieni ja läheisteni vuoksi yhteisössä. Todellisuus taisi kuitnekin olla se, että pelkäsin olevani väärässä, ett mitä jos kuitenkin onkin niin että vain vl-uskolla pääsee taivaaseen.
Hyppyä tuntemattomaan kun ei voi tehdä askel kerrallaan, niin tuttuun helvettiin on helpompi jäädä kiinni kuin mennä uutta tietä vaikka se vois viedä paratiisiin.

Kirjoitan ajatuksistani irtaantumisesta ja muista siihen johtaneista muistoista blogia minalahdin.blogspot.com/ jos aihe enemmän kiinnostaa niin tervetuloa lukemaan.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen 06.05.2011 18:28 #19

  • Elämän lapsi hahmo
  • Elämän lapsi
Tuntuu niin hyvältä lukea muiden vl:stä lähteneiden kertomuksia. Toki se tuntuu myös ahdistavalta, kun miettii kaikkea sitä ahdistavaa, mikä uskomiseen/lähtemiseen on liittynyt. Minä "pakenin" lahkosta 2006-vuonna.(kutsun vl-liikettä siis lahkoksi, kun se on helpompaa)Pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja nuorempi sisareni(joka ei ole koskaan ollut lahkolainen) järjesti kyydin Helsingistä kotikaupunkiini. Jätin taakse kaiken entisen, seurat, vl-ystäväni, koko elämäni. Mukaan otin sairastuneen mieleni,jonka syövereissä oli ripaus toivoa vapaudesta. Aluksi olin helpottunut päästessäni takaisin kotiseudulleni ja aloittaessani uutta elämää. Ikävä kyllä ahdistus ja masennus, joista olin kärsinyt jo 10 vuotiaasta lähtien eivät hellittäeet. Olin käynyt terapiassa monta vuotta lahkoon kuuluvana, mutta en tunnustanut itselleni, että ahdistus voisi johtua ristiriidoista "omassa uskossani". Lapsen lailla uskoin kaiken sen mitä minulle oli opetettu, vaikka omatuntoni(se jota ei ollut opetettu) väitti vastaan. Olin niin huonossa henkisessä kunnossa, että uhkasin läheisiäni itsemurhalla ja he toimittivat minut hoitoon. Passitus mielisairaalaan oli parasta mitä minulle on tapahtunut. Löysin itseni monen mutkan ja kärsimyksen kautta ja sillä tiellä olen edelleen: Etsimisen ja löytämisen tiellä. En tiedä pystynkö kaiken jälkeen uskomaan ja luottamaan Jumalaan, vaikka tiedän ettei SRK:lla ole mitään tekemistä Jumalan kanssa.Liian monta vuotta kielsin itseni ja omat tunteeni ja uskoin SRK:n harhaiseen seurakuntaopetukseen. Vieläkin kamppailen omien syyllisyyden tunteideni kanssa ja tunnen vihaa SRK:n manipuloinnin takia. Tiedän että katkeruus ei vahvista pitemmän päälle, mutta yritän nykyisin sallia itselleni kaikki omat tunteeni. Ajattelen vapaasti, tunnen vapaasti, olen oma itseni. Onneksi sain kotipaikkakunnaltani uusia ystäviä, jotka hyväksyvät minut omana itsenäni. On hienoa kun saa puhua ääneen kaikista asioista. Miten hieno asia onkaan se, että saan vapaasti miettiä mihin haluan uskoa. Eikä päätöstä tarvitse tehdä samantien. Onnea kaikille uuden elämän etsimisessä ja löytämisessä! Iloa ja riemua voi löytyä niinkin pienestä asiasta, kun ottaa meikkilaukun käteen ja laittaa itsensä kauniiksi;)
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs: Pakokauhu vl-yhteisöstä eroamisen jälkeen 06.05.2011 19:38 #20


  • Viestejä:5 Vastaanotettu kiitos 4
  • freedom hahmo
  • freedom
  • POISSA
Anonyymi kirjoitti:
"Paljon on myös sellaisia jotka eivät halua kuulua yhteisöön, mutta eivät uskalla, koska ovat koko ikänsä siihen kuuluneet, lapsesta asti kasvatettu niin ajattelemaan, ei ole muuta vaihtoehtoa. Tarkoitan vaihtoehdottomuudella sitä, että on niin vl kiemuroiden syövereissä ettei itse näe muuta vaihtoehtoa. Muistan miten itsekin kuvittelin roikkuvani vanhempieni ja läheisteni vuoksi yhteisössä. Todellisuus taisi kuitnekin olla se, että pelkäsin olevani väärässä, ett mitä jos kuitenkin onkin niin että vain vl-uskolla pääsee taivaaseen.
Hyppyä tuntemattomaan kun ei voi tehdä askel kerrallaan, niin tuttuun helvettiin on helpompi jäädä kiinni kuin mennä uutta tietä vaikka se vois viedä paratiisiin."

Minulla ei ole varmaa tietoa asiasta että näin olisi, mutta epäilen vahvasti että tämä pitänee paikkansa. Itse olen välillä niín kiukkua täynnä, kun ajattelen monien vl.kavereitteni lausahduksia. "Jos en olisi meikäläinen deittailisin varmaan.""Jos en olisi meikäläinen, värjäisin hiukseni." Mitä tällaiset puheet viestii? Eikö se ole juuri sitä että ihmisiä ahdistaa monet kiellot ja säännöt mitkä ovat tunnusomaisia tälle liikkeelle.Minua ahdistaa se, että vaistoan monen muun ajattelevan toisin kuin vl.liikkeessä opetetaan, mutta he eivät uskalla puhua siitä. Täytyy vain elää normien mukaan. Itsekään en uskalla puhua kovin suoraan. Ajattelen sitäkin enemmän. Tuntuu välillä että olen niin yksin niin yksin ajatusteni kanssa. Olen outo lintu lestad joukos. Tuntuu etten kuulu juuri täl hetkel oikein mihinkään. Raskasta. Mutta aika näyttää jaksanko irtaantua tästä vankilasta.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.
Seuraavat käyttäjät tykkäävät tästä: karppa
Sivu luotiin ajassa: 0.234 sekuntia