Keskustelu

Hakomaja.net

Tervetuloa, Vieras

AIHE: Miten "kielsit uskosi"?

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 15.02.2009 09:52 #11


  • Viestejä:265 Vastaanotettu kiitos 1
  • nelia hahmo
  • nelia
  • POISSA
Minä 15-vuotiaana ilmoitin ennen seuroihin lähtöä äidille etten enää lähde seuroihin koska en koe kuuluvani siihen joukkoon.Äiti itki ja vaikeroi. Meni kertomaan isälle. Isä tuli luokseni ja sanoi että he äidin kanssa ovat sopineet "ettet sinä ala temppuilla" vaan lähdet seuroihin niinkuin muutkin. Kysyin että kantaako minut aiotte vai pieksää niinkuin ison siskon joka myöskään ei enää käy seuroissa.
Minut jätettiin rauhaan.Jälkikäteen ajateltuna minut jätettiin heitteille.
Elämästäni muodostui Helvetti ja muovikassillinen vaatetta mukanani muutin kotoa pois 15-vuotiaana. Tunnistan vieläkin itsessäni katkeruutta ja vihaa.Olen käynyt terapiassakin purkamassa tuntojani. Katkeruus palaa mieleeni kun kohtaan lestaadiolaisia sukulaisiani ja minua edelleen syyllistetään nuoruuden aikaisista tapahtumista.Minun sisareni sairastui anoreksiaan samoihin aikoihin kun "kielsin uskoni". Äitini mielestä sisareni sairastuminen oli minun syyni. Äitini oli kertonut sisartani sairaalassa hoitavalle psykologille kuinka minä olen pienestä pitäen ollut niin voimakastahtoinen että sisareni joka on minua 2v vanhempi on jäänyt vähemmälle huomiolle ja sairastunut siksi.Meitä lapsia oli 13.Kummasti juuri minä satuin äidistä olevan syyllinen siskon sairastumiseen. Uskomattominta on se että äitini on edelleen samaa mieltä asiasta jos otan asian esille.
Olen samaa mieltä monen palstalaisen kanssa tukiverkon tärkeydestä. Siitä että ympärillä on ihmisiä jotka aidosti hyväksyvät sinut sellaisena ihmisenä kuin olet. Riippumatta siitä mihin uskot tai kuulut.
Vastuullinen vanhempi rakastaa lapsiaan ehdoitta.Voimia ja rohkeutta kaikille jotka haluavat elää oman tahdon mukaisesti ja irrottautua laumasta johon eivät koe kuuluvan.VL-yhteisössä taitavasti syyllistetään jokainen joka poikkeaa laumasta ajatuksineen,tekoineen ja tekemättä jättämisineen.Yksilö unohtaa laumassa oman oikeuden elää ihka oman näköistä elämää.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 15.02.2009 10:04 #12


  • Viestejä:410 Vastaanotettu kiitos 11
  • Devoit hahmo
  • Devoit
  • POISSA
Surullisena luin kertomuksesi, joka oli tyypillistäkin tyypillisempi.

Kirjoitit:
****VL-yhteisössä taitavasti syyllistetään jokainen joka poikkeaa laumasta ajatuksineen,tekoineen ja tekemättä jättämisineen.Yksilö unohtaa laumassa oman oikeuden elää ihka oman näköistä elämää.****

Huomattu on. Sitä ei voi käsittää minkälaisen painostuksen kohteeksi vanhempani, vuokseni joutuivat, mutta he eivät hylänneet eivätkä syyllistäneet minua. Suuri kiitos sinne "pilven reunalle", toivottavasti osaisin heidän toimintaansa siinä mittakaavassa arvostaa, kuin pitäisi.

Älä epäröi hakea apua, se ei ole häpeä. Häpeä on niillä, jotka sinulle tuon tuskan aiheutti. Olet hyvällä puolella toipumisessa, kun pystyt kertomaan kokemuksesi.
Syyllisyyden tunnot sinun pitää karistaa pois niskastasi sellaisista asioista, joihin et syyllinen ole. Sinun ei olemassaoloasi tarvitse pyydellä anteeksi.
Hullut vievät maailmaa eteenpäin, viisaat pitävät sen pystyssä..
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 15.02.2009 10:34 #13

  • Annelina hahmo
  • Annelina
Suviseuroista lähtiessäni ilmoitin joillekin suullisesti, joillekin tekstiviestillä että näistäkin juhlista olisi saanut enemmän irti jos olisi ollut uskovainen.

Osa olikin jo aavistanut asian etukäteen mm.siksi, että en niissä suviksissa käynyt enää ehtoollisella.

Jotkut ihmiset saivat asian johdosta valtavan tunnereaktion, toiset ottivat rauhallisemmin.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 15.02.2009 10:41 #14


  • Viestejä:237 Vastaanotettu kiitos 9
  • Carlo hahmo
  • Carlo
  • POISSA
Eikö suviseurat ole aika huono paikka ilmoittaa moinen asia. Minusta tuntuisi, että siellä se ympäristön paine ja painostus voisi olla raskas.
Ei se mitään, pääasia että olet päässyt kahleista, onnea sinulle!
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten 15.02.2009 13:56 #15


  • Viestejä:378 Vastaanotettu kiitos 22
  • saaraleena hahmo
  • saaraleena
  • POISSA
Eräs jolla prosessi kesken kirjoitti:
Ongelmana on se että miten särjen vanhempieni sydämen ja kerron heille asian, josta tiedän heidän menevän sekaisin?

Itse haluaisin vain pistää tekstiviestiä ja sanoa totuuden eli että mielestäni koko vanhoillislestadiolaisuus on yhtä suurta kusetusta. Mutta tiedän toki että tuo ei olisi paras tapa asiaa kertoa.
Entä jos käytät veeällien omaa keinoa: vetoat uskonnonvapauteen ...
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten irtauduit vl-uskosta? 17.02.2009 19:51 #16

  • Paula E. hahmo
  • Paula E.
Sosiologi Ellen Tuomaala on tutkinut gradussaan vl-liikkeestä irrottautumista ja tunnistanut prosessiin liittyviä ilmiöitä mielenkiintoisella tavalla.

Hän on tunnistanut tutkimusjoukostaan kolme erilaista irrottautumisen menettelytapaa, ja samoin kolme erilaista tapaa, jolla liikkeeseen jääneet ovat ratkaisuun reagoineet. Aiheesta on jo tällä keskusteltukin kerrassaan monipuolisesti, mutta haitanneeko tuo jos pistän pikku kyselyn tänne. Rakensin tämän Tuomaalan gradun tiivistelmän perusteella, koska en ole saanut gradua vielä kirjastosta luettavaksi. Tästä on aito tiede kaukana mutta ihmistä kiinnostaa toinen ihminen... :-) Ja edellä kuvattujen yksilöllisten kertomusten rinnalle jonkinlainen analyysi! Itseäni ainakin kiinnostaa, josko vaikka saadaan mielenkintoinen hajonta aikaan!

1.Kun irrottauduit lestadiolaisesta herätysliikkeestä, millä tavoin se tapahtui:
a. kiinnitit huomiosi ensi sijassa saarnoissa ja keskusteluissa sekä Päivämiehessä ilmaistuihin kielellisiin viesteihin (ajatuksiin) ja analysoit niiden ristiriitaisuuksia?
b. ryhdyit elämässäsi toimimaan vastoin vl-normeja?
c.lakkasit käymästä seuroissa, uupuneena tai kyllästyneenä koko juttuun?

2. Millä tavoin sinun irtautumiseesi suhtauduttiin kodissa ja muualla vl-yhteisössä?
a.Tuomittiinko ratkaisusi,
b. vaiettiinko asiasta, vai
c. tunnustettiinko sinun oma ratkaisusi lähipiirissäsi?

3. Katsotko nyt, että
a. irrottautumisesi on tilapäinen ratkaisu, ja mahdollisesti saatat palata liikkeeseen joskus tulevaisuudessa, vai
b. et aio palata vl-liikkeeseen?

Yritänpä itse vastata:
[color=][/color][color=][/color]
1 Ensin a, sitten b
2 b
3 b
Tuomaala,Ellen
Yhteisön rajamailla - vanhoillislestadiolaisuudesta irtautumisen kerrontaa. Pro gradu –työ. Helsingin yliopisto,
valtiotieteellinen tiedekunta. Sosiologian laitos, 2001.

Tiivistelmä saatavana: dspace.it.helsinki.fi/manakin/handle/10224/1869

[Ote tiivistelmästä]
Irtautumisprosessi tapahtuu neljällä eri tasoilla: diskursiivisella tasolla, toiminnassa, sosiaalisissa suhteissa sekä
identiteetissä.

Irtautumiskerronnasta oli löydettävissä erilaisia liikkeellelähdön tapoja: kielellinen orientaatio (analyyttisyys
diskurssia kohtaan), norminvastainen toiminta (kapinointi) tai yhteisön elämänkäytännöistä kieltäytyminen (väsyminen).

Sosiaalisen maailman uudelleenasemointi koski toisaalta yhteisöä: perhesuhteita, ystäväpiiriä sekä yhteisökollektiivia, sekä ulkopuolista maailmaa. Usein liminaalitila johti irtautujalla kaksoiselämään, jakautuneeseen toimijuuteen, sosiaalisen maailman ja identiteetin ambivalenssiin. Kaksoiselämävaihe tarkoitti tilannetta, jossa vanha, uskonnollinen identiteetti on edelleen läsnä luotaessa kiinnikkeitä uuteen maailmaan. Kaksoiselämävaiheeseen liittyivät ennakoivat irtautumisharjoitukset,joissa yhteisölle norminvastaisissa episoideissa tehtiin muutosprosessia julkiseksi.

Irtautuja ei irtioton tilanteissa irtautunut lopullisesti, mutta ennakoivasti valmisteli omaa lähtemistään sekä "tiedotti" aikeistaan tilanteiden yleisöille.

Irtautumisen jälkeen uutta identiteettiä rakennettiin sosiaalisten suhteiden ohella harrastusten ja yhteisöön nähden uudenlaisen elämäntavan kautta, mutta riittävää uuden itsekäsityksen rakentamisessa oli samana jatkuvan toiminnan tulkitseminen uudesta viitekehyksestä käsin.

Irtautuminen oli vastavuoroinen prosessi, jossa irtautujat eivät olleet ainoita toimijoita. Yhteisöön jäsenet rakensivat suhdetta irtautuneeseen pääasiallisesti kolmen erilaisen vuorovaikutusstrategian kautta: tuomitsevana sulauttamisena, vaikenevana ulkoistamisena ja tunnustavana erillistämisenä. Näistä ensimmäisessä irtautumista ei voitu hyväksyä, kun kahdessa muussa irtautuminen tunnustettiin.

Irtautumisen lopullisuus jäi myös avoimeksi joidenkin irtautujien kerronnassa.
Viimeksi muokattu: 17.02.2009 19:54 : Paula E..
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten irtauduit vl-uskosta? 18.02.2009 13:59 #17

  • SpiritKid hahmo
  • SpiritKid
Oma lähtöni tapahtui 15-vuotiaana, rippikouluvuoden syksyllä. Tiivistettynä syynä voisin sanoa halun ajatella omilla aivoillani ja elää omaa elämääni, ilman ulkoista yhteisön määrittelyä identiteetiileni. (Muistaakseni tämä oli myös esillä Voimalan keskustelussa jomman kumman naispuolisen ex-vl:n puheissa.)
Ilmoitin vain vanhemmilleni, etten halua kuulua enää tähän joukkoon, että se oli sula mahdottomuus. He olivat tietysti järkyttyneitä, ja sain joitakin ikäviä huomatuksia osakseni... mutta mitään varsinaista hylkäämistä en missään vaiheessa joutunut kokemaan.
Keskustelin vl-tuttavieni kanssa näkemistäni kipupisteistä ja epäloogisuuksista, mutta mikään heidän sanomansa ei muuttanut päätöstäni. Turvallisuuden ja luotettavuuden, samoin kuin 'jumalanlasten rakkauden' tiesin jo valheiksi ...

Varsinainen riuhtaisu oli korvisten ottaminen ;) Naiivia ja pinnallista, ehkä, mutta sen tabun rikkomisella oli suuri vapauttava vaikutus. Ei tapahtunut mitään kamalaa, vaikka sainkin korviini sievät napit... :P
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten irtauduit vl-uskosta? 18.02.2009 16:10 #18

  • 3-kymppinen hahmo
  • 3-kymppinen
Minulla irtautuminen tapahtui niin, etten sanonut kellekään mitään. Päätin vain Tornion suviseuroissa että tämä oli osaltani tässä. Olin tullut sinne perheeni kanssa ja jossakin vaiheessa lauantaina päätin että en enää ikinä mene seuroihin tai suviseuroihin. En ikinä. Olin tavattoman helpottunut ja onnellinen. Olin vapautunut ja kukaan ei tiennyt miksi. En halunnut jakaa tuota onnen tunnetta kenenkään kanssa.

Tuntui siltä kun lintu olisi lähtenyt lentoon, päässyt irti häkistä. Lakkasin vain käymästä seuroissa, mutta en koskaan sanonut kellekään mitään asiasta. Olin niin onnellinen.

Jossain vaiheessa syksyä minua alettiin kai pitää epäuskoisena, koska en käynyt seuroissa, mutta tiesin syvällä sydämessäni etten ollut kieltänyt uskoani koska en ollut koskaan edes puhunut asiasta kellekään. Tiesin syvällä sydämessäni olevani oikeassa ja minä olin vapaa. Tein siis omantunnon ratkaisun. Minulla ei ollut tälle ratkaisulle sanoja, olin kai 16-17 vuotias silloin.

Tein vain sen, jonka olin tiennyt jo koulun aloittaessani. Koskaan en tule tälaisessa yhteisössä elämään jossa äidin on käytävä itkemässä seurakunnan edessä. Jossa äidin täytyy kanta sellaisia taakkoja joita hän ei kestä ja menetän siksi elämästäni äidin. Äitini sairastui masennukseen liian suuren lapsimäärän takia, johon hänen voimavaransa eivät riittäneet.

Koskaan en tule elämässäni elämään sellaisessa yhteisössä joka vei lapsilta äidin, heidän elämänsä auringon.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten irtauduit vl-uskosta? 18.02.2009 16:46 #19

  • Paula E. hahmo
  • Paula E.
3-kymppinen kirjoitti:
Tiesin syvällä sydämessäni olevani oikeassa ja minä olin vapaa. Tein siis omantunnon ratkaisun. - - Koskaan en tule tälaisessa yhteisössä elämään jossa äidin on käytävä itkemässä seurakunnan edessä. Jossa äidin täytyy kanta sellaisia taakkoja joita hän ei kestä ja menetän siksi elämästäni äidin. Äitini sairastui masennukseen liian suuren lapsimäärän takia, johon hänen voimavaransa eivät riittäneet.

Koskaan en tule elämässäni elämään sellaisessa yhteisössä joka vei lapsilta äidin, heidän elämänsä auringon.
Teksti tekee hiljaiseksi.

Kiitos, 3-kymppinen.

Lähetän myötätuntoisia ajatuksia sille 16-17-vuotiaalle, joka oli joutunut näkemään liian läheltä liian nuorena liian pahoja asioita. Hän kantoi huolta ja äitinsä taakkaa.

Terkuin nimim. "Samaa kokenut"
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 18.02.2009 16:49 #20


  • Viestejä:37 Vastaanotettu kiitos 1
  • Papillon hahmo
  • Papillon
  • POISSA
kielsin uskoni noin aikoinaan niin että en tehnyt parannusta kun minua puhuteltiin tekemistäni (ja julkitulleista) synneistäni. Sama kaava toistui muutaman kerran kun sain "palaamisen armon" aina välillä.
Lestadiolaisilta olen kuullut sanonnan: "Jumalan valtakunnasta ei kukaan lähde hyvällä omallatunnolla." Se piti täydellisesti paikkaansa minun kohdallani.

Lopullisen irtaantumisen jälkeen olin melkoisen tuuliajolla monta vuotta. Uskoin, kuten lestadiolaiset, olevani matkalla helvettiin ja elin sen mukaan. Jossain vaiheessa onneksi aloin ajattelemaan ihan oikesti asioita ja ymmärsin ettei kaikki maailman totuus löydy pienestä vl-seurakunnasta.

Olin valtavan iloinen kun löysin Hakomajan syksyllä ja ymmärsin että on paljon ihmisiä jotka on kokeneet saman. Olen nykyään välillä raivoissani kun ymmärrän miten aivopesty poloinen minäkin olen ollut. Onneksi se on menneisyyttä:)
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.
Sivu luotiin ajassa: 0.229 sekuntia