En muista milloin se oli kun kaikki alkoi Ainakin 10 vuotta siitä on. Seuroissa puhuja sanoi: "Kyllä meillä on, rakkaat, HYVÄ JUMALA". Silloin kolahti. Tuli voimakas ajatus, että mitä ihmeen hyvää siinä Jumalassa on? Havahduin siihen että Jumalakuvani oli hyvin kielteinen. Asia hautautui, mutta aina oli takaraivossa piilotettu ristiriita kuulemani opin hyvä-paha tai oikea-väärä ristiiidasta.
Seuraava etappi, jonka muistan on n. kolmen vuoden takaa. Tietyssä tilanteessa oivalsin, että kaikki uskonnot ja niiden aiheuttamat ilmiöt noudattavatkin tiettyjä tieteellisesti osoitettuja lainalasuuksia. Aivan ilmeisesti myös juutalainen ja kristillinen usko ovatkin vain muinaisen paimentolaiskansan keskuudessa syntynyttä legendaa. Se tavallaan helpotti, koska uhka lähes kaikkien maailman ihmisten helvettiin joutumisesta näytti poistuneen. Kuitenkin minulle jäi epäilys "entä jos se sittenkin on totta?" (siis se kristinusko). Jos kristinusko olisi totta, silloin lestadiolaisuus olisi se ainoa kristinuskon totuus koska näytti ehdottomasti siltä että kaikki muut opit ovat, tottakai, raamatun opetuksesta poikenneet.
Tällaisissa ajatuksissa elin vl elämää reilut 2 vuotta. Seuroissa pakotin itseni kuuntelemaan, mutta sisälläni ajattelin "höpötä siellä pöntössä nyt puutaheinää". En uskaltanut koskaan ajatella noita ajatuksia loppuun, koska minun piti uskoa tuo saarna todeksi kaiken varalta.
On tavallaan ironista, mutta vyyhti lähti purkautumaan taas seuroista. Joulukuussa -08 puhuja saarnasi fariseuksista. Kuuntelin tarkasta ja varmaan hymyilin koko ajan. Minusta tuntui , että tuo puhujahan puhuu lestadiolaisista, hän puhuu meistä. Nytkö se tunnustetaan, että mitä vl on? Nytkö se uskonpuhdistus alkaa? Mutta ei, puheen lopussa puhuja vain lopetti fariseus-aiheen ja veti loppulitaniat ja synninpäästön. Hyvä sekin, uskoin nuokin synninpästön sanat kohdallani todeksi. Lisäpontta antoin vuoden vaihteessa esille noussut "e"-asia. Aloin vaimoni kanssa keskustelemaan asioista aivan eri avoimmuudella, kuin ennen. Löysimme netistä yllättäen tietoa lestadiolaisuudesta. Mukana oli myös paljon sellaista, mihin emme voineet yhtyä, mutta etsimme ennenkaikkea tietoa lestadiolaisuudesta, sen historiasta, opin muodostumisesta, koetun opin sanoiksi pukemista. Netistä löytyi vertaisia, joilla on samankaltaisia kokemuksia ja ajatuksia. Lisäksi tutkimme ensimmäistä kertaa eämässä myös raamattua.
Ihmisopit paljastuivat. Niiden hedelmät, hoitokokoukset ja ihmisten ahdistus paljastuivat. Omien ahdistusten syy paljastui. Loppukeväällä tulimme siihen tulokseen, että meidän uskonkäsitys on sellainen, joka ei kelpaa lestadiolaisuudelle. Kuitenkin oma, lähes olematon uskoni Jumalaan yllättäen oli vahvistunut, ei vahvaksi mutta kuitenkin vähän. Kesän olemme valmistautuneet asiaan ja nyt uskonratkaisumme julkistaminen on päällä. Olemme kertoneet asiasta vanhemmillemme ja joillekin sisaruksille. Tieto on leviämässä sukulaisten keskuuteen. Reaktiot ovat olleet tosi vaihtelevia. Puhutteluja on luvassa ja ainakin itse olen sanonut, että minulle saa puhua. Suremme sitä surua, jonka tämä aiheuttaa läheisissä. Toisaalta olemme iloisia siitä, että olemme vapautuneet siitä uudesta lain kahleesta, joka vaikuttaa vl liikkeessä noudattamista edellyttävien rakkauden neuvojen hahmossa.