Keskustelu

Hakomaja.net

Tervetuloa, Vieras

AIHE: Miten "kielsit uskosi"?

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 25.08.2009 22:52 #41


  • Viestejä:2 Vastaanotettu kiitos 1
  • varis hahmo
  • varis
  • POISSA
Olin jo pidemmän aikaa mielessäni kyseenalaistanut VL -säännöstöä mm. musiikki, televisio, teatteri jne. kuitenkaan niitä sen enempää miettimättä. Viime talven "e" -keskustelu kuitenkin lopulta aukaisi silmät ja näin ympärilläni loputtoman määrän ihmisen luomia elämäntapaohjeita, joilla ei mielestäni ollut mitään tekemistä uskomisen kanssa. (myöhemmin keskustellessani "veljien" kanssa -totesivat, että ei olekaan, mutta oikean uskon hedelminä niitä ei ymmärrä käskyinä. Minulla ei siis ollut oikea usko. :lol:)

Keskustelin asiasta ensin puolisoni sekä sisarusteni kanssa. Kerroin, että uskon yhä jumalaan, mutta olen menettänyt uskoni SRK- yhteisöön. Kyselin, riittääkö pelkästään uskominen Kristuksen sovitustyöhön vai pitääkö uskoa myös maalliseen organisaatioon lunastaakseen taivaspaikkansa? Sen ymmärtäminen tuntui olevan varsin vaikeaa. Tämä tulkittiin "uskon kieltämiseksi".

Viittasin jo keskusteluun "veljien" kanssa. Tiesin odottaa keskusteluja ja jopa käännytystä, mutta on tunnustettava, että ainoa "viralliselta" taholta tullut keskustelu käytiin minun ja (edelleen) hyvän ystäväni sekä erään veljen kanssa. En kokenut varsinaista käännytystä. Silloin tilanne oli jotenkin jännittynyt, mutta nyt jälkeenpäin olen tajunnut sen johtuvan siitä, että tilanne oli minulle uusi. Olin juuri jättänyt lapsuudestani asti mukana kulkeneen elämänkatsomuksen. Lisäksi tilanne oli ehkä outo myös muille osallistujille. Ei vähiten ystävälleni. Tunsin jopa jonkinlaista pettämisen tunnetta häntä kohtaan. En ollut kertonut asioistani aivan lähipiiriäni lukuunottamatta kenellekään.

Jokatapauksessa "puhuttelu" oli lähinnä sitä, että he olivat aidosti hämmästyneitä päätöksestäni ja halusivat tietää mikä siihen ajoi.

Minulla on siis puoliso ja myös lapsia. Puolisoni haluaa olla uskomassa edelleen, mutta hyväksyy minun päätökseni. Aika näyttää, miten elämä lähtee kuljettamaan.

Ei ole paljon liioittelua sanoa, että elämä aletaan alusta. Lapsesta asti kaikki sosiaalinen elämä on rakennettu VL -yhteisön ympärille. On jopa varoitettu, että ei kannata liian paljon viettää aikaa "maailman" ihmisten kanssa. Tätä on myös noudatettu. Tällä hetkellä olen ikäänkuin "ei kenenkään maalla". VL -yhteisöön tulee auttamatta etäisyyttä. (joitakin hyviä ystäviä on) toisaalta taas Muualla suhdeverkostoa ei juuri ole.

Tiesin kuitenkin (kiitos esim. Hakomajan ym.) odottaa pahojakin "vieroitusoireita". Päätöstäni en ole kuitenkaan katunut. Omatuntoni on nyt puhdas. Valheessa eläminen päättyi.

Tällainen vuodatus. varmaan sekavaa, mutta omaa eroprosessia käydessäni on ollut suunnaton tuki lukea samassa tilanteessa olevien ajatuksia. Olkoon tämä ensimmäinen erä takaisin maksusta.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.
Seuraavat käyttäjät tykkäävät tästä: Seurasäestäjä

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 26.08.2009 10:16 #42

  • saga hahmo
  • saga
Haluan sanoa sinulle,"varis", että ymmärrän syvästi tunteitasi. Minulla sitä valheellista mukana roikkumista kesti vuosia ja lopullinen irtautuminen tapahtui niin, että samalla muutin lähes toiseen päähän Suomea. Olin siis täysin yksin vieroitusoireitteni kanssa. Olenkin nyt ajatellut, että olisipa silloin ollut tämä hakomaja tai joku muu paikka vertaistuen saamiseen!
Nyt, kymmenien vuosien jälkeen, tulee niitä oireita edelleenkin. Minulle on tullut joissakin tosi vaikeissa elämäntilanteissa ajatuksia, että nyt minua rangaistaan ja yhtäkkisiä pelon tunteita, "jos ne ovatkin oikeassa", siis suoranaista helvetin pelkoa. Myös painajaisunia on ollut. Helppoa ei siis ole irrottautua siitä, mitä on lapsuudesta asti opetettu oikeana pitämään. Tässä paino sanalle "opetettu"!
Etsin myös aikanaan kuumeisesti jotain uutta yhteisöä, en uskonnollista, vaan jotain muuta, jossa voisi pohtia näitä ihmisenä olemisen ja elämisen kysymyksiä ja jotain löysinkin. Aloin myös lueskella kirjallisuutta filosofian ja myös psykologian alueelta. Sekin auttoi ja avarsi "tynnyrissä kasvaneen" ajatusmaailmaa. Ne olivat minun keinojani selviytyä, mutta koska oli valtava tarve myös puhua, kuormitin uusia työtovereitani näin jälkeenpäin katsoen todella paljon. Minulla ei silloin muuton jälkeen ollut ketään muuta aikuista kuuntelijaa. Onneksi nyt on tällaisia foorumeita ja toivon, että sinäkin, "varis" kirjoittelet jatkossakin tänne kuulumisiasi! Asioitten jakaminen auttaa aina, niin hyvien kuin pahojenkin.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 26.08.2009 23:34 #43

  • Martti hahmo
  • Martti
Olen lukenut koko ketjun. Vaikuttavia ja omakohtaisia kirjoituksia. Kokemuksia ja selviytymisratkaisuja on hyvä jakaa.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 20.12.2009 23:40 #44

  • masa hahmo
  • masa
Pyörittelin asiaa mielessäni varmaan vuoden ja sitten kerroin päätöksestäni ensin vaimolleni mietittyäni asiaa monta yötä, ja sen jälkeen soittamalla vanhemmilleni. Päätös ei ollut helppo, mutta enää ei ollut vaihtoehtoja, koska en voinut enää mitenkään uskoa niin kuin hyvän vl:n pitää saavuttaakseen taivaspaikkansa = TV , populaarimusiikki, ehkäisykielto ym. Uskoa jumalaan en siis menettänyt, mutta sen, että tuo mielestäni ihmisiä henkisesti orjuuttava, syyllistävä ja tuomitseva yhteisö olisi oikea tie autuuteen.
Ensimmäinen olotila päätöksen jälkeen oli valtava helpotus luulisin neuvostoliitosta loikanneen ex-kommunistin tunteneen samoin, sen jälkeen valtava syyllisyydentunne, jonka onneksi voitti se helpotuksentunne, päätöksestä on nyt reilu kuukausi aikaa joten vieläkin tulee välillä niin sanottuja omantunnonpistoksia päätökseni johdosta, onneksi osaltaan Hakomajan askeleet ja toisaalta oma maalaisjärkikin auttoivat ymmärtämään, että sen suuntaiset ajatukset ovat kaikuja koko aikaisemman elämän riippana olleesta uskonnollisesta lahkosta.
Jotkut ystäväperheet ovat lopettaneet yhteydenpidon ainakin toistaiseksi, mutta yleensä kaverit ja sukulaiset ovat antaneet ymmärtää, että päätökseni ei vaikuta keskinäisiin suhteisiin, nykyisessä asuinpaikassa ei kyllä juuri ystäviä ollutkaan ja nyt sen oikeastaan näki ;)
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 21.12.2009 11:31 #45


  • Viestejä:344 Vastaanotettu kiitos 60
  • Reflektio hahmo
  • Reflektio
  • POISSA
Tervetuloa joukkoon tummaan masa :)

Kirjoitit:
Pyörittelin asiaa mielessäni varmaan vuoden ja sitten kerroin päätöksestäni ensin vaimolleni mietittyäni asiaa monta yötä ja sen jälkeen soittamalla vanhemmilleni.

Näin varmaan useimpien kohdalla lienee. Asiaa työstää mielessään jo pitkään, ennenkuin päätös kypsyy julkiseksi. Itsellänikin prosessi kesti monta vuotta.
Nyt noin puolisen vuotta asian julkiseksi tulon jälkeen koen, että saldo on plussan puolella kokonaisuutena.

Tunnen vapautuneisuutta. Asioista voi rehellisesti olla sitä mieltä kuin on ja voi elää enemmän itsensä näköistä elämää. Seuroihin lähtö oli pitkään ollut jo todellista pakkopullaa.
Arvaahan sen, ensin vuodet lapsijoukon kanssa, jolloin voimat hupenivat järjestyksen ylläpitämiseen.
Sitten, kun tuli mahdollisuus entistä enemmän keskittyä puheiden sisältöön, alkoi havaita niissä paljon ristiriitaisuutta ja onttoutta. Seurojen jälkeen en tuntenut itseäni virkistäytyneeksi hengellisessä mielessä vaan enemmänkin tyhjäksi.

Samalla itselleni on selkiytynyt, että ihmissuhteissakin laatu on määrää tärkeämpi. Ne lestadiolaisystävät ja lähipiiri, jotka kokevat minut ihmisenä tärkeksi, pitävät edelleen yhteyttä.
Samoin itse pidän yhteyttä tahtoni ja voimieni mukaisesti.
Matkaan on tullut myös uusia tärkeitä ihmissuhteita, joiden arvo on mittaamaton.
Ajattelen, olen siis olemassa?
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 22.12.2009 09:01 #46

  • vierailija hahmo
  • vierailija
( Tervetuloa joukkoon tummaan masa ) Eipä tässä paljon näy onnittelun aihetta,muutakuin sielunvihollisen näkökulmasta :angry:
Raamatun ajatus menee; sinä pvnä kun vanhurskas hylkää tiensä,ei hänen vanhurskauttaan enempi muisteta.
Jos tilastaan saa tunnon,on aina mahdollisuus palata ahtaan portin kautta takaisin "isän kotiin"
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 22.12.2009 12:50 #47

  • toinen vieras hahmo
  • toinen vieras
masa kirjoitti:

"Uskoa jumalaan en siis menettänyt, mutta sen, että tuo mielestäni ihmisiä henkisesti orjuuttava, syyllistävä ja tuomitseva yhteisö olisi oikea tie autuuteen."


Et ilmeisesti lukenut masan viestiä?

Kyllä se nyt on vaan niin, että kun jättää vl-liikkeen, löytää uskon oikeasti, niin kävi minullekin. Ja sekin on hyvä asia, että sydämen usko ei ole vl-liikkeen yksinoikeus, vaikka monesti sen käsityksen saakin.

Toivon, että Sinäkin "vierailija" saat omasta tilastasi tunnon, etkä tuomitse toisten uskoa, siihen meille kellekään ei ole annettu valtuuksia, ainakaan Raamatussa.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 22.12.2009 13:05 #48

  • vierailija hahmo
  • vierailija
En nyt aio jäädä tänne asumaan,mutta kysyn kuitenkin yhden kysymyksen sinulta. Mistä löysit sen mielestäsi oikean uskon,kun entinen oli sopimaton? Varmaankin joitain muitakin vois kiinnostaa.Vaikka minun mielipiteeni varmaan arvaatkin.... Tämä jääköön tästä vierailusta viimeiseksi kommentiksi,kysymykseksi. :)
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 22.12.2009 14:41 #49


  • Viestejä:25 Vastaanotettu kiitos 2
  • masa hahmo
  • masa
  • POISSA
Jaa, minun ei tarvitse kuulua mihinkään lahkoon uskoakseni jumalaan, eikä uskoni perusteita tarvitse kenenkään ulkopuolisen ihmisen määritellä oudoilla kielloilla ja käskyillä, joille ei ole mitään perusteita, mutta silti ovat heidän mielestään taivaspaikan ehtona.
Viimeksi muokattu: 22.12.2009 15:20 : masa.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten irtauduit vl-uskosta? 25.12.2009 18:17 #50

  • Mökinmiina hahmo
  • Mökinmiina
Kirjoitit; Koskaan en tule elämässäni elämään sellaisessa yhteisössä joka vei lapsilta äidin, heidän elämänsä auringon.

On pakko sanoa, että tuon olen kokenut liian monta kertaa. Olen kokenut itse jääneeni vähälle ja olleeni vain äidin apulainen. Välillä minusta tuntuu ettei minulla ole koskaan ollut äitiä.Se ei ollut äitini vika. Ihminen ei vain kerkeä huomioimaan kaikkia, jos joutuu koko ajan olemaan raskaana ja lapsivuoteen omana. Sen lisäksi, että sain kotona oppia perustyöt ja lapsenpiikomisen, minua lähetettiin auttamaan moniin muihin perheisiin. Siellä väsyneet äidit valittivat ja itkivät minulle (joka olin vielä itsekin lapsi) taakkaansa synnyttäjinä ja odottajina. On täysin vastuutonta aikuisilta ruikuttaa huoliaan alle 15 vuotiaalle lapselle, jonka maailmankuva on vielä muodostumassa. Seuroissa tms. paikoissa tälläisiä tunteita peitellään ja ei tunnusteta. Siellä lapset ovat Jumalan lahja. Siitä johtuen valitetaan ja itketään inhimillistä väsymystä lapsille!

Varhaisnuoruuteni kului siis tuollaisissa merkeissä. Koulussa minua kiusattiin, koska olin uskovainen. Kiusattiin niin, etten tule koskaan täysin siitä selviämään. 15 vuotiaana olin niin varma, ettei elämässä voi olla mitään onnea, koska ei voi rakastaa miehiä. Rakkaushan teettää suraavanlaisen lapsihelvetin. Masennuin syvästi. Mutta olen selvinnyt siitä tuskasta.

Huh, miten ihanaa kirjoittaa koko kurjuus tänne! Lähtekää vain nuoret ajoissa tuosta vl-liikkeestä, mutta eläkää ihmisiksi. Kukaan ihminen ei voi sanoa, että sinä menet helvettiin ja tuo toinen ei.

Nyt olen yli kolemkymppinen, ja voin sanoa olevani kuitenkin hyvin onnekas. Onneen auttoi muutto kotoa 15 vuotiaana, hevosharrastus sekä iso liuta kavereita. Minulla on ihana perhe, talous kunnossa (toivottavasti) ja harrastan edelleen liikuntaa ja ratsastusta.

Tiedän, että tämä kuulostaa hyvin katkeralta. Mutta sydämmessäni näen kuitenkin elämän täynnä iloa ja toivoa huomisesta! En aio antaa periksi! Jumalan lahjoista voimme olla kiitollisia. VAikka Jumala ei olisikaan tuo valheellinen VL-uskonto!
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.
Sivu luotiin ajassa: 1.152 sekuntia