Keskustelu

Hakomaja.net

Tervetuloa, Vieras

AIHE: Miten "kielsit uskosi"?

Miten "kielsit uskosi"? 14.02.2009 11:52 #1

  • Eräs jolla prosessi kesken hahmo
  • Eräs jolla prosessi kesken
Eli otsikon mukainen kysymys. Lainausmerkeissä siis luonnollisesti siksi että tuo on lestadiolaistermi, joka ei välttämättä tarkoita uskosta luopumista vaan vanhoillislestadiolaisuudesta luopumista. Noh, tajuatte kyllä:)

Kiinnostaa siksi, että itsellä olisi ajankohtaista saada vanhemmille asia kerrotuksi. Siis se että en ole vl. En ole sitä oikeasti ollut moneen vuoteen enää mutta vanhemmille en ole saanut kerrotuksi. Kaverit tietävät, osa veeälliä, osa entisiä, eikä ongelmaa siltä suunnalta. Ongelma siis vanhemmat ja muukin suku.

Elieli, miten lähditte päätöksestänne kertomaan? Puhelimitse, kasvokkain, kirjeella? Kenelle? Aktiivisesti vai passiivisesti? Eli esim soitto vanhemmille ja "hei, määpä en ookkaan enää lestadiolainen!" vai ihan vain että kun joku soittaa/törmää kadulla niin ei heitäkään enää jumalantervettä vastineeksi soittajan tervehdykseen. Vai miten?

Noh, tuli loppujen lopuksi sekavahko viesti mutta ehkä joku jaksaa lukea ja joku vielä vastatakin:lol:
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 14.02.2009 12:05 #2

  • matkaaja hahmo
  • matkaaja
Rakenna itsellesi ensin vähän suojaverkostoa eli sitä kaveripiiriä jotka eivät ole vl:ä, jotta saat sitten heiltä tukea ja voimaa kun tuo päätös tulee jokatapauksessa olemaan raskas ja sen jälkiaika sen jonkin ajan.

Sinua tullaan varmasti myös puhuttelemaan niin kannattaa miettiä miten suhtaudut siihen. Mahdollista on myös että menet sinne vielä takaisin jos murrut painostuksessa/käännytyksessä.

Miltä sinusta tuntuu se millä tavalla haluat sen heille kertovan? Mielestäni tee ehdottomasti sillä tavalla, mutta varaudu kaikkeen mitä tiedät mitä voi tulla vastaan, naiivius kannattaa jättää kokonaan pois.

Muista että sinä saat kieltäytyä puhutteluista ja muista keskusteluista täysin jos sinusta siltä tuntuu. Uskonto asia on jokaisen oma, henkilökohtainen asia josta saa vaikka kieltäytyä täysin puhumasta jos siltä tuntuu.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 14.02.2009 12:15 #3

  • Eräs jolla prosessi kesken hahmo
  • Eräs jolla prosessi kesken
Kiitos vastauksestasi, nimimerkki "matkaaja" ja olet varmasti oikeassa että suojaverkostoa tarvitaan. Mutta juuri minun tapauksessani tuo suojaverkosto on jo olemassa ja tietää ja hyväksyy asian vaikka koostuukin osittain veeällistä ja pääosin entisistä sellaisista eli juuri meistä ex-vl:istä. Ongelma ei siis ole siinä. Siis juuri minun tapauksessani. Ongelmana on se että miten särjen vanhempieni sydämen ja kerron heille asian, josta tiedän heidän menevän sekaisin?

Itse haluaisin vain pistää tekstiviestiä ja sanoa totuuden eli että mielestäni koko vanhoillislestadiolaisuus on yhtä suurta kusetusta. Mutta tiedän toki että tuo ei olisi paras tapa asiaa kertoa.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 14.02.2009 12:27 #4

  • matkaaja hahmo
  • matkaaja
Mieti tarkkaan mikä sinusta olisi paras tapa kertoa vanhemmillesi jottei sinun tarvitse myöhemmin surkutella sitä miten olet asian heille ilmaissut.

Miten siis sinusta olisi paras keino koska jokatapauksessahan vanhempasi tulevat surulliseksi asiasta jolle sinä et voi mitään.
Sinäkin tulet vielä olemaan surullinen siitä että he ovat vl:ä eivätkä ei-vl:ä.
Kuuntele rohkeasti ja rehellisesti itseäsi, mitä tunnet syvällä sisimmässäsi mikä olisi paras ratkaisu toimia.

Valmista neuvoa en halua antaa koska sinun on opittava kuuntelemaan iteäsi. Vl:ssähän ei niin opeteta, mutta se tulee antamaan sinulle moneen asiaan helpotusta kunhan rohkenet vain.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 14.02.2009 12:37 #5

  • harmaa_sielu hahmo
  • harmaa_sielu
Minulle tilaisuus kertoa uskoni kieltäminen "ojennettiin kuin tarjoittimella"
Kun isäni yritti pakottaa minut, eikuisen ihmisen, vetämään heidän asuntonsa suviseuroihin ja samalla myös antamaan heille kyydin... Kieltäydyin siitä ja laitoin kieltäytymiseni viestillä, johon kirjoitin myös, että emme ole menossa poikaystäväni kanssa kumpikaan suviseuroihin, jolloin isä laittoi äidin soittamaan minulle.

Kun kerroin äidilleni, että en halua lähteä suviseuroihin ja että emme ole uskomassa poikaystäväni kanssa kumpikaan... oli se äidilleni järkytys ja hän sanoi monta kertaa, että miten just sinä, kun sinä olet niin tunnollinen, rehellinen ja teet kaiken aina oikein.
Vastasin äidilleni, että juuri siksi, kun en jaksa enää näytellä tätä... kun ei tämä ole rehellistä... liikaa ristiriitoja, että voisi uskoa näin...
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 14.02.2009 12:44 #6

  • Paula E. hahmo
  • Paula E.
Auttaisiko asiaa, jos ajattelet, että vanhempasi ovat ihan itse vastuussa siitä mitä tunteita he tuntevat ja minkä kannan he ottavat. SINÄ et ole vastuussa HEIDÄN tunteistaan. Sinä et voi huolehtia heidän turvallisuudentunteestaaan, etkä varsinkaan silloin, jos se perustuu sinun alistumiseesi heidän mielipiteidensä mukaiseen elämään.

He ovat nyt itse tilanteessa, jossa heidän todellinen suhteensa lapsiin ja sinuun tulee testatuksi. Aamoin tulee testatuksi heidän aikuisuutensa ja kypsyytensä kasvattajina.

Sinä et tietenkään voi suojella vanhempiasi omalta itseltäsi. Sellainen ei ole kestävän läheisyyden ja luottamuksen perusta! Se ei ole lapsen tehtävä. Lapsen tehtävä on tunnistaa oma itsensä ja oma elämäntapansa, arvonsa ja ottaa oma suunta elämälle itsenäisesti, mutta mielellään rakkaiden läheisten tukemana. Sitä varten on perhe olemassa.

Vanhemmuuden vastuuseen sisältyy velvoite rohkaista lapsia aikuistumisessa ja lasten tukeminen elämän ratkaisuissa. Silloinkin kun ne ovat toisia kuin omat ratkaisut.

Asetupa vanhempiesi asemaan. Lähtökohtaisesti jokainen isä ja äiti rakastaa omaa lastaan. Rakkaus ei aseta ennakkoehtoja. Rakkaus omaa lasta kohtaan on ykkönen. Ei olisi oikein ajatella että rakastan sinua vain JOS sitä tai tätä. Isä ja äiti ajattelevat yleensä niin, että tärkeintä on se, että oma lapsi on onnellinen ja elää itse omaa elämäänsä omana itsenään, itsenäisenä ja rehellisesti, olivatpa omakohtaiset valinnat mitä hyvänsä.

Tämä on ideaali. Tällaisia vanhempia on vanhoillislestadiolaisissakin paljon.
Sitten on myös olemassa tapauksia, että vanhemmat hylkäävät lapsensa,joka ei valitse vl-uskoa elämäntavakseen. Tällainen isä saattaa torjua lapsensa kokonaan, ja sanoa esimerkiksi: ”Jumala ei luonut sinua tuollaiseksi.” Lapselel tällainen torjunta on syvä persoonaan kohdistuva hylkääminen. Mutta siihenkään ei ihmisen kannata juuttua eikä sillä itseään kuormittaa, vaan jättää moinen häpäisy sen esittäjän omantunnon kuormaksi. On tosiasai että on olemassa myös itsekkäitä ja vallanhaluisia isiä ja äitejä.

Vanhemmille kertominen on tietysti tavattoman hieno luottamuksen osoitus omia vanhempia kohtaan.

Jos vanhemmat eivät osoittaudu luottamuksen arvoisiksi, sekin tilanne on vain hyväksyttävä. kenelläkään ihmisellä, ei varsinkaan isällä ja äidillä, ei ole lupa painostaa lastaan sillä, että ”tulee surulliseksi kun lapsi luopuu vl-uskosta ”. Surulla painostaminen on sairasta ja kieroa tunteilla manipulointia.

Oikea asenne vanhemmille on tietysti asettuminen tukemaan lapsen valintoja. silloinkin kun valinta poikkeaa isän ja äidin valinnoista. Vanhemmilta vaaditaan aikuisuutta ja kypsyyttä.

Lähetän lämpimiä terveisiä ja voimia ja rohkeutta sinulle elää itse omaa elämääsi!
Viimeksi muokattu: 14.02.2009 12:49 : Paula E..
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 14.02.2009 15:56 #7

Tutun tuntuinen tilanne.

Hienoa kuitenkin että sinulla on tukiverkko, minäkin sain sellaisen pikkuhiljaa rakennettua. Siihen kuuluu ex-vl:iä ja tavan ei-vl:iä, joille on voinut kertoa mitä ajattelee.

Vl-liikkeessä olen minäkin vielä kiinni kaikesta huolimatta, en ole saanut kerrottua vanhemmilleni. Meni aika kauan tajuta se, että miksi suojella omia vanhempia totuudelta. Sopiva tilaisuus antaa kuitenkin vielä odotuttaa itseään, mutta kun sellainen tulee niin en kyllä epäröi kertoa.
I am who I am, take it or leave it
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 14.02.2009 16:49 #8

  • - hahmo
  • -
Kannattaa miettiä, haluatko todellakin 'olla uskovainen' vain vanhempiesi mieliksi.
Itse kerroin asian ensimmäiseksi äidilleni, koska hän sattui kysymään minulta jotain uskomiseen liittyvää. En sanonut asiaa suoraan vaan yritin saada hänet arvaamaan mikä tilanne on. Ja kyllähän hän arvasi.;) Puhutteluja on tullut muutama, mutta ei mitään kovin rajuja. Ystäväpiirini koostuu vl:istä, mutta he onneksi hyväksyvät minut tällaisena kuin olen.
Pelkäsin eniten vanhempieni reaktiota asiaan, mutta aika turhaan. Selitä asiat juuri niin kuin ne ovat, älä kaunistele. Tee heille selväksi että haluat uskoa sillä tavalla kuin hyväksi näet ja haluat vain olla onnellinen. Heidän pitäisi ymmärtää että koska et voi vl:nä olla onnellinen, se onni täytyy etsiä muualta.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 14.02.2009 17:07 #9

  • Oppona hahmo
  • Oppona
Tekstiviestillä siskolle...

Olihan ne merkit minusta jo näkyneet.
Kiitos velipojilleni: Olivat tehneet ennen minua saman.
Jos olisin ollut ensimmäinen, tokkopa olisin kestänyt puhutteluja, painostusta tms.

Niin lestadiolaisuudesta, kuin ev.- lut kirkosta erotessa suurin huoli oli siitä, että miten vanhemmat jaksavat, jos kuolen ennen heitä.:blink:

Miten sitä onkin oppinut aina ensin ajattelemaan muita?:S%
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.

Vs:Miten "kielsit uskosi"? 14.02.2009 18:39 #10


  • Viestejä:620 Vastaanotettu kiitos 44
  • Elämä kantaa kuin ilma siipien alla
  • TeeL hahmo
  • TeeL
  • POISSA
itse haluaisin vain pistää tekstiviestiä ja sanoa totuuden eli että mielestäni koko vanhoillislestadiolaisuus on yhtä suurta kusetusta.
Yhden "hoitokokouksen" päätteeksi sanon, että minusta tämä vl-toiminta on teatteria, ja etten enää halua jatkaa tällaista. Puhujan vaimo sanoi, että kyllä se sitten on parempi, ettet jatka, jos siltä tuntuu. Tässä muuten tuli hyvä muisto mieleen, tämä samainen puhujan vaimo sanoi, että olen tästä päätöksestä huolimatta tervetullut kylään:) . Kiitos hänelle tuollaisesta suhtautumisesta, jota en juurikaan muiden osalta saanut kokea.

Äiti suri, ettei minusta tullutkaan puhujaa, jota hän oli toivonut. Pientä ehdollistamista oli siis havaittavissa:laugh:


Omia kokemuksia yhteiseksi hyödyksi. Toisten kokemuksia omaksi hyödyksi.
Käyttäjät eivät voi enää kirjoittaa viestejä.
Sivu luotiin ajassa: 0.189 sekuntia