Teuvo Peltoniemi kohtasi lestadiolaisuuden hyväksikäyttörikokset 1980-luvulla kerätessään asiasta tutkimusaineistoa vuonna 1988 ilmestyneeseen kirjaansa Yhteinen salaisuus. Teos on ensimmäisiä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia tutkimuksia Suomessa. Peltoniemen aineisto 1980-luvulla osoitti, että hyväksikäytössä oli kyse ennen kaikkea insestistä.

Hyväksikäyttötapaus ”Maijan tarina”
17.4.2012 julkaistiin Kirjapajan kustantama kirja ”Maijan tarina - Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana”. Kirja kertoo vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä kasvaneen ja hyväksikäytön uhriksi joutuneen tarinan hänen omasta näkökulmastaan. Maijan tarina on esiintynyt aiemmin julkisuudessa Minnan hyväksikäyttötapauksena. Helsingin Sanomat julkaisi naisen kertomuksen tapahtumista 1.5.2010 tekstissä ”Hyväksikäytetty Minna”.

Kirjan kuvaama hyväksikäyttö ja hylkääminen on yksiselitteisesti väärin. Kirjan kuvaus tavasta hoitaa Maijan asiaa kertoo, että opetusta ripistä ja anteeksiantamisesta on sovellettu väärin, vastoin Jumalan sanan opetusta. Asioita on salattu uhria mitätöivällä ja alentavalla tavalla. Kristillisyydessä on aina opetettu, ettei mikään oikeuta toimimaan vastoin Jumalan sanaa, ei yhteisön häpeä eikä edes inhimillisesti ymmärrettävä perheen ja läheisen suojelun tarve. Lainsäädäntö on laadittu kaikkien ja erityisesti rikoksen uhriksi joutuneen suojaksi.

Kuten jo aiemmin Päivämiehen pääkirjoituksessa 27.1.2010 on todettu, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on yksiselitteisesti synti ja rikos. Yhtä tuomittavaa on rikollisen suojelu. Jokaisen tapahtuneesta tietoisen aikuisen tulee auttaa ja tukea hyväksikäytön uhria kaikin keinoin ja toimia ennaltaehkäisten niin, että lasten suojaksi säädetyt lait saavuttavat niille asetetut tavoitteet. Oikea lähimmäisen rakkaus ei voi jättää haavoitettua lähimmäistä tai suojatonta lasta koskaan heitteille tai uhkaavalle hyväksikäytölle alttiiksi.

Maijan tarina hämmentää ja järkyttää myös kristillisyyden sisällä. On erittäin murheellista huomata se, mitä synti ja valvomattomuus saavat aikaan myös uskovaisten keskuudessa. Kuvaus tapahtuneesta on kaukana uskon ja elävän kristillisyyden perusolemuksesta. Se, että hyväksikäyttötapauksissa on neuvottu, opetettu ja toimittu väärin muistuttaa vakavasti siitä, että ammattiosaamista vaativat tehtävät eivät kuulu puhujille tai rauhanyhdistyksen johtokuntaan, vaan osaavalle viranomaisverkostolle. Rikoksen uhri on aina vaarassa jäädä vaille tukea ja turvaa, jos avuksi ei saada myös osaavaa asiantuntija-apua.

SRK ja rauhanyhdistykset toimivat määrätietoisesti sen eteen, ettei mikään niiden opetuksessa ja toimintatavoissa tukisi väärää, vaan Jumalan sanan opetuksen mukaisesti auttaisi ja tukisi oikeaan. Niiltä osin kuin voidaan, huolehditaan perheiden ja etenkin lasten hyvinvoinnista ja turvallisesta elinympäristöstä. Tämän työn tueksi SRK on perustanut perhe- ja diakonityön, joka tukee kotien hyvinvointia. Yhteistyötä halutaan jatkaa kaikkien viranomaisten kanssa yhdistystoiminnan kaikilla tasoilla.

Kirjan kuvaus tavasta hoitaa Maijan asiaa kertoo, että opetusta ripistä ja anteeksiantamisesta on sovellettu väärin, vastoin Jumalan sanan opetusta.

Kerrotaan, että lestadiolainen uskonveli olisi kysynyt samaan herätysliikkeeseen kuuluvalta kenttäpiispalta: ”Onko veli uskomassa?” Siihen kenttäpiispa oli vastannut: ”En, olen Yrjö Massa.”

Oletko uskomassa, uskovainen, uskossa. Uskotko?
- Näitä kysellään.

Oletko uskomassa?

- Kysymys on käsittääkseni hyvä (ko. herätysliikkeen sisällä toimiva), sillä siinä ei mittailla ihmisen onnistuneisuutta – elämän eettistä tasoa – vaan:
- Oletko päivittänyt uskosi elämällä seurakunnan ja synninpäästön varassa. Kuulutko yhä meihin, niin että voimme tervehtiä toisiamme: Jumalan terve.