| Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta |
|
|
|
|
Kun SRK-Lestadiolaisuuden valheellisuus on pikkuhiljaa paljastumassa sinulle ja suunnittelet irtaantuvasi ahdistavasta uskonyhteisöstä, niin on tärkeää havainnoida ensin kokonaisuudessaan se prosessi mihin olet ryhtymässä. Varsinkin kun on syntymästään saakka kasvanut SRK-lestadiolaisuuden kaltaiseen uskonyhteisöön, niin siitä irtaantuminen voi olla elämän suurimpia mullistuksia. Joudut kyseenalaistamaan monet asiat, jotka sinulle on opetettu. Huomioi muutamat varoitukset ja käy läpi: Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
1. Älä kerro että harkitset lähtöä. Parannussaarnat, syyttely ja karttaminen alkavat heti. Jopa liikkeen opetuksien epäilystä pitää tehdä parannus. Odota kunnes sinulla on tukiverkko, ennen kuin kerrot kenellekään, miksi "et pyöri enää piireissä”.
Hakomaja tiimi, pohjautuen artikkeliin How to Leave the Old Apostolic Lutheran Church
|
| Viimeksi päivitetty ( 21.07.2008 08:34 ) |
|
Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Jul 12 2008 16:50:47 Tämä viestiketju keskustelee sisältöartikkelista: Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Nuo kohdat 7 ja 11 ovat erinomaisia ottaen huomioon jotkut tuntemani lestadiolaiset, joilta karkaa elämässä mopo käsistä vl-uskosta luopumisen jälkeen. Niin huonosti kuin se tämän palstan henkeen sopiikin, väitän, että saa sitä säilyttää mielessään uskosta luopumisen jälkeenkin kaiken sen hyvän ja kauniin, mitä lestadiolaisuuteen on liittynyt. Jos muutos on mustavalkoinen, en usko sen johtavan tasapainoon omassa mielessä. Mopo karkaa käsistä kai lähinnä silloin, kun vanhemmilla on ollut vanhemmuus hukassa (välinpitämättömyys lapsista, kaltoinkohtelu, rajattomuus). Tällöin mopo ei pysy käsissä, vaikka olisi entinen tai nykyinen vl tai vaikka koskaan ei vl olisi ollutkaan. Ymmärrän, että karu lapsuus vl ympäristössä voi aiheuttaa katkeruutta, mutta syyllisiä on rakentavampaa etsiä omista vanhemmistaan kuin koko rauhanyhdistyksestä. Kaltoin kohdellun uusi elämä alkaa, kun vääränlainen lojaliteetti vanhempia kohtaan murretaan. Niin se vain on, että meitä veeälliä koskevat samat inhimillisen elämän lainalaisuudet kuin muitakin. Jostain syystä Freudiin minun on helpompi samaistua kuin Lestadiukseen, vaikka vl olenkin. Tietysti käsitys Jumalasta on hieman erilainen kuin setä Sigmundilla. |
#846 |
|
Vs:Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Jul 17 2008 06:22:14 Nuo 'Askeleet...' voisivat olla toisessakin paikassa? Helpommin löydettävissä?
|
#882 |
|
Vs:Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Jul 17 2008 06:44:04 Kun luin tuota 'Askeleet...'-listaa, niin automaattisesti siinä palaa ajatukset omaan irtaantumiseen vl
Kuten sanotaan, jäin kuin nallikalliolle yksin ja orpona! Tukiverkot puuttuivat täysin, koska niitä oli mahdoton hankkia ennakkoon - perhesyistäkin. Nettiä ei ollut eikä alkuun edes lankapuhelinta! Miten nuori vl-aviovaimo voisi yksin valmistautua tuollaiseen! Ei mitenkään. Nyt on netti, nyt on tukea ja ystäviä, mutta menneisyys varjostaa silti elämääni - yhä vuosikymmenien jälkeenkin. En voi jossitella sillä, että elämä olisi ollut sen helpompaa, JOS olisin jättänyt vl-perheeni ja joutunut kantamaan sitäkin taakkaa vl-taakan lisäksi. Siksi tämä kaikki on pakko hyväksyä juuri tällaisena. |
#884 |
|
Vs:Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Jul 18 2008 07:56:02 Itsekkin olen miettinyt monta kertaa kuinka "etuoikeutettuja" tässä kohdassa me nykyään ollaan.
Moni työstää asiat valmiiksi ennen lähtöä. Silti henkistä ja hegellistä väkivaltaa jota kohtaa ei ole sen helpompi hyväkysä. |
#893 |
|
Vs:Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Jul 18 2008 08:41:07 Hyshysille!
Omassa elämässäni se näkyy siinäkin, että vasta sitten kun olin löytänyt yhteyden kohtalokavereihini, oli mahdollisuus irrottautua niistä vl-kahleista, jotka puristivat yhä ympärilläni! Minut oli helppo pitää kylmässä eteisessä tai kellarissa, kun ei ollut yhteyksiä minnekään. Sitten vl:t vain odottivat, milloin routa on tarpeeksi syvällä ja tulen takaisin.... Kun en tullut, sitä ihmeteltiin. Lisäksi paheksuttiin, jos otin askellenkin toiseen suuntaan! Nyt olen vapaa. |
#895 |
|
Vs:Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Aug 01 2008 18:05:23 Minun irtautumiseni tapahtui väkivalloin ja täysin ennalta valmistautumatta, kuten x-vl:nkin, siis minut potkaistiin ulos kotona tapahtuneessa hoitokokouksessa. Elämä oli sen jälkeen vaikeaa, koska vl-mies jäi "sisälle", vaivihkaa oli käynyt (parin kymmenen vuoden kuluttua sain sen selville) tekemässä parannusta "väärästä hengestä" hoitomiehelle.
Kotiahdistuksen ja kiivaan työelämän takia meni vuosia ja voipa sanoa yli kymmenenkin vuotta, ennen kuin olin työstänyt asian perinpohjaisesti läpi. Olen kuvannut sitä usein kuvalla kuoria sipulista eri kerrostumia pois. Jäljelle jäi vain ydin, uskon peruskäsitykset. Pois joutivat kaikki säännöt ja määräykset, mitä vl-oppiin kuuluvat. Aluksi kävin seuroissa svr:n eli erotettujen joukossa, sen jälkeen Rauhan Sanassa, melko pitkään, ja edelleen ajoittain. Nykyään olen laajentanut reviiriäni ja löytänyt erään vapaan suunnan. Huomasin, että kun olin kuorinut yltäni kaikki vl-kiemurat ja perinnäissäännöt, jäi jäljelle vielä luterilaisuutta. Lutherkaan ei onnistunut putsaamaan katolisuudesta kaikkia vääristymiä ja sellaisia jäi vielä meidän kansankirkkoomme. Esimerkiksi lapsikaste on sellainen, jota ei Raamattu tunne. Kastehan kuuluu vain tietoisen uskonvalinnan tehneelle ihmiselle, eli vanhemmalle lapselle ja aikuiselle. Siis ihmisen pitää itse ensin tulla uskoon ja tahtoa sen jälkeen kastetta. Siis kauan ja pitkääntäytyi tehdä töitä itsensä kanssa ja myös terapeutteja tarvittiin, ennenkuin voin sanoa olevani oma tasapainoinen itseni ja löytäneeni Raamatun mukaisen uskon. P.s. 3 vuotta pois potkimisen jälkeen hankin television ja 23 vuotta sen jälkeen hankin korvakorut |
#1043 |
|
Vs:Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Aug 01 2008 18:54:39 "P.s. 3 vuotta pois potkimisen jälkeen hankin television ja 23 vuotta sen jälkeen hankin korvakorut Ihan vain muistuttaakseni itseäni ja muita, ettei korvakorukielto enää koske minua."
Ihana kuulla, Wanha Waimo! Ilo aina lukea hengellistä viisautta täynnä olevia kirjoituksiasi. Mielelläni joskus tapaisin kanssasi. Minulla on ollut paljolti samansuuntainen tie luterilaisuuden suhteen, koen sen itselleni ja hengelliselle elämälleni tätä nykyä yhtä vieraaksi kuin minkä tahansa kirkkokunnan maan päällä. Uskon lahjan sain löytää vuosia sitten erään ns. vapaan suunnan kautta, mutta en ole koskaan ollut siinäkään virallisena jäsenenä. Jumala toimii ihmeellisin keinoin, Hänellä on aikansa ja paikkansa. |
#1044 |
|
Vs:Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Aug 13 2008 20:48:11 Hyviä ja asiallisia neuvoja tuossa. Mutta henkisen ja hengellisen väkivallan rajuus ja rumuus voi yllättää. Siihen on vaikea valmistautua. Yhtäkkiä rakas sisar ja veli muuttuu halveksivaksi, agressiivisen vihamieliseksi sinua kohtaan. Kaikki heikkoutesi tiedetään ystäväpiirissä, ja niihin on helppo iskeä. Fyysinen ero, esim. paikkakunnalta muutto täysin uusiin kuvioihin voi olla ainoa suoja. Ja kaiken keskellä täytyy vain jaksaa tehdä tahdon tekona päätös antaa toisille anteeksi, jotta itse vapautuisi.
|
#1196 |
|
Vs:Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Dec 08 2008 14:02:14 Tarpeellisia neuvoja. Itse olen pitkän ajattelu- ja tutkimustyön päätteeksi päätynyt vanhoillislestadiolaisesta uskonnottomaksi agnostikoksi - mutta virallisesti vielä vaikutan liikkeessä. Tämä siis johtuen itsestäni riippumattomista tekijöistä, mutta lopullisen irrottautumisen aika on lähellä.
Onnea kaikille kahleista päässeille, löysipä sen uuden henkisen kodin sitten kristinuskosta toisessa muodossaan tai uskonnon hylkäämisestä (mihin itse päädyin). |
#2497 |
|
Vs:Askeleet irti SRK-Lestadiolaisuudesta
Dec 08 2008 21:44:35 Terve! Täältä löytää aina hyviä oivalluksia.
uusi muoto kirjoitti: -- henkisen ja hengellisen väkivallan rajuus ja rumuus voi yllättää. Siihen on vaikea valmistautua. Yhtäkkiä rakas sisar ja veli muuttuu halveksivaksi, agressiivisen vihamieliseksi sinua kohtaan. Kaikki heikkoutesi tiedetään ystäväpiirissä, ja niihin on helppo iskeä. Fyysinen ero, esim. paikkakunnalta muutto täysin uusiin kuvioihin voi olla ainoa suoja. Ja kaiken keskellä täytyy vain jaksaa tehdä tahdon tekona päätös antaa toisille anteeksi, jotta itse vapautuisi. Allekirjoitan kuvauksesi täysin, Uusi muoto. Läheisen kasvinkumppanin jyrkkä viha ja julkinen itseen kohdistuva leimaaminen ovat järkyttäviä kokemuksia. Ei sellaista ole osannut aavistaa. Kun omat sisarukset lisäksi saattavat käyttää ikääntyneitä ja sairaita vanhempia aseenaan, mennään jo sellaiselle moraalittomuuden alueelle, että ei voi kuin surullisena ottaa etäisyyttä. He haluavat että omat vanhemmat alkaisivat vihata sitä yhtä erilaista lastaan. Toisinaan he myös onnistuvat tässä. Surullista, että näistä "henkimaailman asioiden" erimielisyyksistä halutaan kasvattaa ehdottomia, vuorenkorkuisia esteitä perheenjäsenten välille. Perheyhteydet ovat elämän ydinsodoksia... Ristiriidat siirretään jopa seuraavankin polven kannettavaksi, mitä pidän kaksinkertaisena syntinä. Sellaiseen henkiseen väkivaltaan meistä kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta. Vanhoillislestadiolaisuus tuottaa todella rumaa jälkeä ihmisten välille ja psyykelle pahimmillaan. uusi muoto kirjoitti: Fyysinen ero, esim. paikkakunnalta muutto täysin uusiin kuvioihin voi olla ainoa suoja. Ja kaiken keskellä täytyy vain jaksaa tehdä tahdon tekona päätös antaa toisille anteeksi, jotta itse vapautuisi. Juuri samoin olen itse myös kokenut. Kiitos kommenteistasi, Uusi muoto!Ainoa mahdollisuu hengissä pysymiseen on usein poismuutto. Eräänlainen fyysinen ja henkinen maanpakolaisuus. Tervehdys myös sinulle, Sidottu! sidottu kirjoitti: Itse olen pitkän ajattelu- ja tutkimustyön päätteeksi päätynyt vanhoillislestadiolaisesta uskonnottomaksi agnostikoksi - mutta virallisesti vielä vaikutan liikkeessä. Tämä siis johtuen itsestäni riippumattomista tekijöistä, mutta lopullisen irrottautumisen aika on lähellä. Onnea kaikille kahleista päässeille, löysipä sen uuden henkisen kodin sitten kristinuskosta toisessa muodossaan tai uskonnon hylkäämisestä (mihin itse päädyin). Kiitos! Iloa ja voimia sinulle, Sidottu, omassa näiden asioiden työstämisessäsi. Tämä Hakomaja tarjoaa vapaan, suvaitsevaisen ja erilaisuutta kunnioittavan foorumin yhteisten ja yksityistenkin kysymysten käsittelyyn. On tärkeä oppia tuntemaan omaa itseään ja usein siihen auttaa samaa kokeneiden peili. On hyvä myös harjaantua jättämään taakseen raskaat kokemukset, armahtaa itseään ja yksinkertaisesti iloita ja nauttia elämän lahjasta. Täällä aina tavataan! |
#2506 |