Vaarallisen lahkon merkkejä

Hakomaja.net

Vaarallisen lahkon merkkejä

Vanhoillislestadiolaiset itse yrittävät kertoa että heidän tilaisuuksiin toivotetaan kaikki sydämellisesti tervetulleiksi. Myös heidän julkaisunsa ovat tarjolla kaikille. Eivät he näin ollen voi olla mikään "suljettu lahko". Vanhoillislestadiolaisuudessa on kuitenkin hyvin voimakkaita oman alakulttuurin tunnusmerkkejä, jotka on huomioitu jopa yritysten markkinoinnin opetuksessa. Vanhoillislestadiolaisuus voidaankin perustellusti tulkita myös ala-kulttuuriksi, jossa yhdenmukaisuuden paine on kova.


Tässä joitain merkkejä miten vanhoillislestadiolaisuus on kuitenkin "suljettu yhteisö" tai ainakin sisäpiirijuttu:

  • Tervehdykset (Jumalan terve, Jumalan rauhaan) rajataan tarkasti vain omaan joukkoon kuuluville. Jos tervehdit näillä sanoilla ulkopuolisia, olet saastuttanut itsesi näitten väärään henkeen ja hyväksynyt heidät uskovaisiksi. (Tästä piti tehdä parannus ainakin -70- ja 80- luvulla vielä.)

  • Fraasit ja "Kaanaan kieli" eli oma slangi, jota lestadiolaisuutta tuntemattoman ulkopuolisen on vaikea tajuta. "Kaanaankielisiä" lauseita, eli ulkoa opeteltuja fraaseja heittelemällä puolustaudutaan ulkopuolisten arvioinneilta joka toimii myös liikkeen sisällä olevien omana sukkerointina oman joukkonsa oikeassa olemisesta, jollaiseen porukkaan tunnetaan olevan hieno kuulua. Ovathan juuri he kaikista muista joukoista poiketen "ainoita oikeita uskovaisia". Tässäpä varsinainen artikkeli fraaseista.

  • Omat kirjoittamattonat säännöt eli "seurakuntaäidin ohjeet ja neuvot" joita usein tuodaan julki vuosikokousten yhteydessä suviseuroissa sekä oman lehden, Päivämiehen, kirjoituksissa. Näitä pitää noudattaa autuuden menettämisen uhalla (ainakin -70-luvulla oli näin, myöhemmin linja on hieman väljentynyt esimerkiksi siten, ettei äitejä enää vaadita autuuden menettämisen uhalla kuolemaan uusissa raskauksissa ja esimerkiksi tiedottajan työssä työskentelevä voi saada poikkeushyväksynnän "saatanan sontatuutiksi" aiemmin ristityn tv:n omistamiseen.) Juuri näissä "neuvoissa" ja julkilausumissa tulee esiin "johtajien" valta ja mielipiteet! Vuosikokousojanottajat eivät uskalla suutansa avata (erään osanottajan oma toteamus), tai muutoin voi tulla luokitelluksi väärähenkiseksi.

  • Johtajien valta on suuri, samat henkilöt istuvat useita vuosikymmeniä johtokunnassa eli kyseessä on harvainvalta, oligarkia. Vaikka virallisesti johtokunnan jäsen istuu 4 vuotta ja on sen jälkeen erovuoroinen, niin käytännössä nämä samat johtajat kuitenkin valitaan saannöllisesti ja "yksimielisesti" uudelleen kunnes vanhuuden vaivat viimein vapauttavat heidät "velvollisuuksistaan" ja "pyyteettömästä uurastuksestaan."

  • Vaikka johtajat ovat virallisesti samanlaisia kristittyjä kuin muutkin ja usein jopa theatraalisen nöyräksi tekeytyviä, niin heidän sanallaan on paljon suurempi painoarvo. Ja johtajien arvostelunsa on kielletty, tavallisen kristityn arvostelu sallittu ja pahimmassa tapauksessa joudut ulkopuolelle kun johtajia arvostelijalta tulkitaan puuttuvan nöyryys ja kunnioitus "yhteisen seurakunnan edustajien neuvoille."

  • Aiemmin vanhoillislestadiolaisuudessakin oli "Joomiehet" jotka todistivat, että puhuja puhuu oikein ja olivat arvostelemassa puhujia. Silloin tällöin puhuja joutui seuraavassa saarnassaan korjaamaan edellisen saarnan virheen ja pyytämään sitä anteeksi. Nykyisin tämä on "mahdottomuus". Kuka tavallinen rivikristitty uskaltaa nykyään avata suunsa ja arvostella saarnaa? Jos niin teet, arvostelija tuomitaan "väärähenkisenä" ja kerrotaan ettei saarnamiehiä ole soveliasta arvostella...


Uskontojen uhrien tuki ry. kuvaa 16 kriteeriä, joilla arvioidaan uskonlahko vaarallisuutta. Ne löydät uskontojen uhrien ry:n omalta kotisivuilta, täältä: http://www.uut.fi/vaara.html#16 (Linkki avautuu uuteen ikkunaan.)

Noista ainakin seuraavat kahdeksan "vaaran merkkiä" on nähtävissä ainakin jossain määrin myös vl-liikkeessä:

 

  • Sisäinen kontrolli: miten paljon lahko määrää jäseniensä henkilökohtaisista asioista, jäsenen velvollisuus raportoida tekemisistään ylemmässä asemassa oleville. (Vl-liikkeessä yhdemukaisuuden paine on kova.)

  • Johtaja(i)n autoritaarisuus: kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä, suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle. Velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä.

  • Syyllistäminen: onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön. Jos vähänkään kritisoi vl-opetusta, niin leimataan hyvin herkästi "katkeraksi" tai "Jumalan valtakuntaa vastaan sotivaksi".

  • Vainoharhaisuus: kuinka paljon jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke)tiede, tietyt tiedotusvälineet ja ennen kaikkea lahkosta lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet.

  • Maailmankielteisyys: näkeekö lahko "maallisen" elämän lahkon ulkopuolella täysin arvottomana. Väittääkö se lahkoon kuulumattomien ihmisten joutuvan kuoleman jälkeen helvettiin tai syntyvän uudestaan huonoihin oloihin. Onko sillä apokalyptinen visio, jossa maailmanloppu on lähellä ja vain lahkon sitoutuneet jäsenet pelastuvat.

  • Sensuuri: missä määrin johto rajoittaa jäsenten mahdollisuutta tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin lahkosta. Suoran kiellon lisäksi sensuuri toimii usein epäsuorana ryhmäpaineena: kunnon jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa "maallisiin" tai "demonisiin” tiedonlähteisiin. (Lisäksi vanhoillislestadiolaisuudessa on erittäin yleinen varoitus, ettei pidä mennä lämmittelemään vieraille tulille)

  • Ihmissuhteiden rajoittaminen: onko painetta hylätä eri tavalla ajattelevien ystävien ja omaisten seura, "entinen elämä" harrastuksineen ja ilonaiheineen. (Minulle itselleni on todettu ettei "kunnon uskovaisella" ole "epäuskovaisia" kavereita. Tämä voidaan kuitenkin tulkita menneeksi tulkinnaksi paljolti siitä syystä että vanhoillislestadiolaisuuden "vuoto maailmaan" on liian suurta.)

  • Poliittinen vaikutusvalta:kuinka paljon poliittista vaikutusvalta lahko haluaa tai on pystynyt hankkimaan esim. sijoittamalla jäseniään vaikutusvaltaisiin asemiin yhteiskunnassa. (Vanhoillislestadiolaisillahan on paljon poliittista valtaa. Heillä on korkeita virkamiehiä ja jopa useampia kansanedustajia sekä kunnanjohtajia, kunnanvaltuutetuista puhumattakaan.)

Vanhoillislestadiolainen liike ei kuitenkaan elä eristyksessä "maailmasta", vaan he itsekin määrittelevät olevansa "maailmassa, mutta ei maailmasta". Osittaisesta eristäytymisestä ja tiiviistä alakulttuuristaan huolimatta, vuorovaikutus ulkopuolisen yhteisön kanssa on kuitenkin vääjäämättä muuttanut ja muuttaa vanhoillislestadiolaista liikettä jatkuvasti. Kuitenkin he itse yrittävät mainostaa uskonsa "muuttumattomuuttaan", jonka kuitenkin jo liikkeen oma historia osoittaa aivan toiseksi.

Antti Pietilä 29.7.2006


Vuoden 2003 keskustelua siitä, onko vl-liike suljettu yhteisö? löytyy tästä linkistä.
(Linkki avautuu uuteen ikkunaan)