Vl-uskon ero muihin

Hakomaja.net

Miten vl eroaa kristitystä

Vanhoillislestadiolainen liike on Suomen EvLut kirkon herätysliike, mutta silti se opettaa omaa totuuttaan siitä miten syntinen ihminen pääsee sopuun Jumalan kanssa. Tähän kiteytyy vanhoillislestadiolainen opetus Jumalan valtakunnasta, jonka he Raamatunvastaisesti katsovat olevan vain oma joukkonsa ja heidän kanssaan uskonveljeydessä olevat sisarjärjestöjen piirissä olevat uskovaiset.

Miten vanhoillislestadiolainen opetus sitten eroaa yleisestä kristinuskon opetuksesta?

Ensinnäkin vanhoillislestadiolaiset ovat nostaneet kuuliaisuuden seurakunnalle, eli omalle joukolleen, Raamatun rinnalle. Tämä käy ilmi mm. seurakunnan "neuvojen" seuraamisen korottamisesta uskon ehdoksi. Usein vanhoillislestadiolaiset mainostavat että "he eivät halua..." esimerkiksi pitää tv:tä, käydä elokuvissa, käyttää korvakoruja, tms. Tästä jätetään kertomatta että jos joku kuitenkin haluaa, niin häntä ei enää pidetä "oikeana uskovaisena", vaan hänestä todetaan että hän on teoillaan kieltänyt uskonsa. Vanhoillislestadiolaisilla on siis kova sosiaalinen yhdenmukaisuuden paine, joka on sekotettu uskoon ja jossa seurakunnan neuvojen seuraamisesta on näin osaltaan tehty oma autuuden ehto.

Vanhoillislestadiolaisuudessa autuuden ja syntien anteeksisaamisen ehto on myös että synnit saadaan anteeksi vain toisen aiemmin uskoon tulleen uskovaisen välityksellä. Tästä enemmän Opin koukeroista löytyvässä kirjoituksessa välimiehen välimies.

Perinteisessä kristinuskossa opetetaan että syntinen ihminen saa syntinsä anteeksi kun hän uskolla turvautuu Raamatun lupaukseen syntien anteeksiannosta. Lisäksi pelastuksen välittävät sakramentit, joita Luterilaisuudessa on kaste ja ehtoollinen, kun nämä otetaan uskolla vastaan. Lisäksi pappi tai kuka tahansa julistaja voi välittää syntien anteeksiannon kun hän saarnassa vakuuttaa että Jeesus on lunastanut juuri sinun syntisi anteeksi. Armon työkalu on myöskin rippi, jossa ihminen voi nimeltä tunnustaa hänen mieltään vaivaavat syntinsä valitsemalleen rippi-isälle ja kuulla että myös nämä nimeltä mainitut synnit ovat anteeksi uskossa Jeesukseen. Ulkoisista tavoista ja eri muodoista huolimatta kristinuskossa laajemminkaan ei kuitenkaan ole useampaa tapaa saada syntinsä anteeksi, kuten vanhoillislestadiolaiset usein muita kristittyjä moittivat. Kaikissa eri muodollisissa tavoissa on kysymys vain yhdestä asiasta; siitä että ihminen ottaa uskolla vastaan syntien anteeksisaamisen Jeesuksessa. Näin ollen ihminen saa syntinsä anteeksi yksin uskosta, tapahtuipa tämä muodollisesti Raamatun lukemisen yhteydessä, kuunnellessa papin julistusta, ottaessa kasteen tai käydessä ehtoollisella. Raamatussa tämä usko on määritelty kaksiosaisesti:
"usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy." (Hepr. 11:1)

Koska monille on epäselvää se, miten vanhoillislestadiolaisen usko eroaa tavallisen kristityn uskosta, niin kirjoitin tästä kuvitellun, mutta totuudenmukaisen tarinan tavallisen uskovaisen ja vanhoillislestadiolaisen kohtaamisesta uskonasioiden tiimoilta. Ensiksi täytyy todeta etteivät vanhoillislestadiolaiset yleisesti mitenkään tyrkytä omaa uskoaan, vaan ovat pikemminkin arkoja tässä. Tilanne on luonnollisesti täysin eri silloin kun kyseessä on entinen vanhoillislestadiolainen tai vl-uskotaan luopumassa oleva ihminen. Tällöin toisen ihmisen "pelastustyö" saattaa olla kiivastakin. Suhtautuminen "ulkopuolisiin" on kuitenkin jopa varovaista. Sen sijaan että uskoa alettaisiin aktiivisesti tarjoamaan, saatetaan usein vain kutsua seuroihin kuuntelemaan. Seuroissakin voikin sinänsä huoletta käydä tutustumassa jos vanhoillislestadiolainen usko kiinnostaa. Ulkopuolista ei painosteta, vaan hän saa yleensä aivan rauhassa katsella ja kuunnella miltä touhu vaikuttaa. Yleensä vl:t odottavat tilannetta jossa ulkopuolinen haluaa itse keskustella aktiivisemmin uskon asioista.